Munasolujen ennakoiva pakastaminen on alkanut kiinnostaa naisia myös Suomessa. Apulaisylilääkäri Viveca Söderström-Anttila Väestöliitosta sanoo, että esimerkiksi Belgiassa ja Ruotsissa pakastuksia muista kuin lääketieteellisistä syistä on tehty jo jonkin aikaa.
– Kyselyjä aiheesta tulee säännöllisesti meille Väestöliittoon. Olin juuri yhteydessä göteborgilaiseen klinikkaan ja sain kuulla, että heillä on jo käynyt asiakkaina joitakin yksittäisiä suomalaisnaisia, Söderström-Anttila kertoo.
Munasoluja on Suomessakin kerätty ja pakastettu mahdolliseen omaan myöhempään käyttöön esimerkiksi syöpäpotilailta.
– Eikä aina ole yksiselitteistä rajaa sille, onko syy lääketieteellinen vai naisen elämäntilanteeseen liittyvä. Esimerkiksi jos suvussa menopaussi alkaa varhain, munasolujen talteen ottaminen saattaa olla perusteltua.
Viveca Söderström-Anttila uskoo, että menetelmä voi joissakin tapauksissa tuoda kipeästi kaivattua lisäaikaa perheen perustamiseen.
– Monelle kolmikymppiselle naiselle tietoisuus hedelmällisyyden heikkenemisestä tuottaa todellista stressiä. Aina elämä ei vain mene niin, että rinnalle löytyisi jo varhain sopiva kumppani.
Ei mikään automaatti
Viveca Söderström-Anttila muistuttaa, että munasolujen ennakoivaan pakastamiseen liittyy useita rajoituksia ja avoimia kysymyksiä.
– Pakastettujen munasolujen käytöstä on maailmanlaajuisestikin vasta hyvin vähän kokemusta tai tutkimustietoa.
Munasolut pitäisi kerätä ennen kuin niiden tuotanto alkaa ehtyä. Optimaalinen ikä olisi noin 23–30 vuotta, ja 35 ikävuoden jälkeen onnistumisen mahdollisuudet alkavat olla pienet.
– Lisäksi naisten on tärkeätä muistaa, ettei edes omien munasolujen myöhempi hyödyntäminen ole mikään automaattinen oikeus. Käyttöä säätelee aivan sama laki, joka koskee kaikkia hedelmöityshoitoja, Söderström-Anttila huomauttaa.
Hänen mukaansa omien munasolujen käyttämisessä on tosin etuja esimerkiksi vieraisiin soluihin verrattuna. Raskaudenaikainen komplikaatioriski voi olla pienempi. Lisäksi moni eettinen ongelma poistuu: ei esimerkiksi tarvitse miettiä, tulisiko lapselle kertoa ulkopuolisesta munasolun luovuttajasta.
Kustannusten vuoksi mahdollisuus ei jatkossakaan ole kaikkien naisten ulottuvilla. Väestöliitto on laskenut yhden hoidon hinnaksi 2 200–3 000 euroa. Eikä kerta aina riitä tarvittavan munasolumäärän keräämiseen.
– Mihinkään ryntäykseen en usko. Mutta jatkossa tämä on varmasti joillekin naiselle tervetullut vaihtoehto, Viveca Söderström-Anttila toteaa.
Mari Vehmanen
toimittaja
Kuva Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 6/14.
