Ulosteensiirto hoitona – missä mennään?

Ulosteensiirto hoitona – missä mennään? Kuva 1 / 1

Suolisto on ihmisen suurin immunologinen elin, mutta vanhuksilla suolistofloora muuttuu ja vanhan ihmisen vastustuskyky heikkenee muistakin vanhenemiseen liittyvistä syistä.

Tervettä suolistoflooraa muuttavat iän lisäksi mm. anti­biootit ja PPI-lääkkeet. Ympärivuorokautisessa laitoshoidossa noin joka kuudes asukas on erilaisilla antibioottikuureilla tai jatkuvassa antibioottiestohoidossa.

Vanhuksilla esiintyy toistuvia Clostridium difficile -infektioita. Ensimmäinen tapausselostus ulosteensiirrosta näiden infektioiden hoidossa julkaistiin jo 1984, ja sen jälkeen aiheesta on tehty useita tutkimuksia, suurin Suomessa (n = 59).

Tuoreessa katsauksessa ulosteensiirroista vanhusten toistuvissa Clostridium difficile -infektioissa on mukana 10 tutkimusta ja artikkelia, joista osa on tapausselostuksia; 11 tutkimusta jätettiin pois tutkittavien iän perusteella (alle 60 v.). Mukaan otetuissa tutkimuksissa oli ollut mukana yhteensä 115 potilasta (keski-ikä 77 v.), ja vain yksi tutkimuksista oli satunnaistettu.

Potilailla oli ollut keskimäärin 3,5 Clostridium difficile -infektiota ennen ulosteensiirtoa, ja kaikkia oli hoidettu aiemmin toistuvilla metronidatsoli- tai vankomysiinikuureilla tai molemmilla. Ulosteensiirto toteutettiin useilla eri tavoilla, mm. nenä-mahaletkun tai kolonoskopian avulla. Suolistoa puhdistettiin ennen toimenpidettä mm. vankomysiinillä ja huuhteluin.

Pitkäkestoinen remissio saavutettiin 90 %:lle potilaista, eikä potilaiden iällä ollut merkitystä hoidon tuloksellisuuden kannalta. Edeltävä huuhtelu näytti lisäävän remissiossa pysyvien osuutta.

Ulosteensiirto ei ole vielä tavanomaista hoitoa, mutta se yleistynee tulevina vuosina. Hoidon todellisen vaikuttavuuden osoittamiseksi tarvitaan kunnon satunnaistettu, kontrolloitu ja sokkoutettu tutkimus.

Kaisu Pitkälä
professori

Kuva: Pixmac

Kirjallisuutta: Burke KE, Lamont JT. Fecal transplantation for recurrent Clostridium difficile infection in older adults: a review. J Am Geriatr Soc 2013;61:1394–8.


Julkaistu Lääkärilehdessä 38/2013

Lisää aiheesta: Koira voi haistaa Clostridium difficilen

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi