Dieetti – kun tunne voittaa järjen

Dieetti – kun tunne voittaa järjen Kuva 1 / 1

Elämme dieettien kulta-aikaa. Samalla kun huoli lihavuusepidemiasta kasvaa, syntyy uusia, mitä ihmeellisimpiä dieettejä.

On Mehudieetti, Lantio-reisidieetti, Sairaaladieetti, South Beach dieetti, Beverly Hills -dieetti, Kaalikeittodieetti, Vatsalihaksen esiin -dieetti, Vähähiilihydraattinen dieetti, 5:2 -dieetti, Best Life dieetti, Atkinsin dieetti, GI-dieetti, Hiivaton dieetti ja lukuisia muita.

Dieettien lukumäärästä huolimatta yhä suurempi osa ihmisistä on edelleen lihavia. HYKS:n lihavuustutkimus yksikön sisätautilääkäri, professori Aila Rissasen mukaan syy on yksinkertaisesti se, että ihmiset syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän.

Hän huomauttaa, että dieettien ongelma on se, että ne näyttävät tehoavan lyhyellä aikavälillä, mutta eivät auta käytännössä ollenkaan pitkällä aikavälillä.

– Vain pitkäaikaisilla vaikutuksilla on merkitystä. Laihduttamisesta ja laihduttelusta on tullut sirkushuvia. Yli-innostus ja markkinahuuhaa sotkevat monen mielen. Pitkäjänteinen ja pysyvä elämäntapamuutos tuntuu riittämättömältä silloin kun joku on herättänyt laihtumisinnon, Rissanen pohtii.

Dieettien aiheuttama into näkyy sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla. Tietystä ruokavaliosta hyötyneet kerääntyvät yhteen ja yrittävät saada lisää ihmisiä joukkoonsa. Syntyy puheita ravitsemussuositusten kaupallisuudesta ja ravitsemusterapeuttien ammattitaidottomuudesta. Tässä vaiheessa ei kiinnosta, kuinka moneen tutkimukseen oman dieetin terveysväittämät perustuvat. Mennään tunteella.

Perusteettomia terveysväittämiä

Dieeteille on yhteistä lupaus kevyemmästä ja paremmasta elämästä. Osa lupaa parantaa jopa sairauksia. Esimerkiksi Pellinki-dieetin kerrotaan auttavan korkeaan verenpaineeseen ja veren rasva-arvoihin, masennukseen, uniapneaan, kuorsaukseen, ihottumiin ja tulehduksiin.

Verenkierto- ja aineenvaihduntasairauksien tutkimuksen Suomen Akatemian huippuyksikön johtaja, professori Juhani Knuuti on ottanut kantaa dieettien terveysväittämiin blogissaan "Ajatuksia tieteestä ja terveydestä.". Hän huomauttaa, että esimerkiksi Pellinki-dieetin terveysväittämien lista on perusteeton. Mitään tutkimuksia dieetin terveysvaikutuksista ei ole esitetty.

Hän on kiinnittänyt huomiota myös Paleodieettiin, jossa jäljitellään kivikautisen metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota. Knuuti muistuttaa, että emme voi varmasti tietää, mitä noihin aikoihin on syöty. Lisäksi tuohon aikaan ihmisen odotettu elinikä oli huomattavan lyhyt.

– Vasta kun maanviljelys keksittiin, väestö alkoi kunnolla kasvaa. Tieteellistä näyttöä siitä, että viljan syöminen ei sopisi ihmiselle, ei ole olemassa. Se, että laktoosin sieto on parempi pohjoisilla alueilla, missä lehmien maito on ollut tärkeä ravinnon lähde, on hyvä esimerkki siitä, miten evoluutio on nopeampi kuin Paleo-kannattajat uskovat, Knuuti kirjoittaa.

Virheellisen tiedon tunnistaminen

Knuutin mukaan dieettien kehittäjät menestyvät, koska terveyteen liittyviä virheellisiä väitteitä on niin runsaasti, ettei kukaan jaksa tai ehdi oikaista niitä kaikkia. Ihminen uskoo mieluummin ihmeeseen, kuin selvittää, voiko ihme olla totta.

Knuutin mukaan terveysväitteiden todenperäisyyttä voi arvioida kirjoituksen sisältöä tarkastelemalla. Uskottavuutta syövät seuraavat asiat: superlatiivien käyttö (mullistavin, erityisin), salaliitosta puhuminen, vaikutusmekanismin puuttuminen, liian täydellinen vaikutusmekanismi (dieetti parantaa kaiken) ja gurun nimen mainitseminen. Myös sen, että tutkimustuloksia hehkutetaan, mutta tutkimuksia ei ole julkisesti luettavissa, pitäisi herättää epäilyjä. Jos väite tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä myös on sitä.

Siispä, jos dieetin tai hoidon sanotaan olevan mullistava ja vaikuttavan moniin toisiinsa liittymättömiin sairauksiin kannattaa olla varuillaan. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos dieetin takana on kallis laihdutusvalmiste tai hyväntahtoinen guru, jota viranomaiset kuulemma yrittävät hiljentää.

Liian suuria lupauksia

Aila Rissasen mielestä dieettien suurin haitta onkin niiden antamat liian suuret lupaukset.

– Turhalla toivolla on kova hinta. Ihminen satsaa ylioptimistisin odotuksin dieettiin, pettyy tuloksiin, lannistuu ja pahimmassa tapauksessa luopuu kaikesta yrittämisestä, hän sanoo.

Rissanen huomauttaa, että joskus dieetti voi viedä laihduttajansa äärirajoille. Silloin lopputuloksena saattaa olla kevyempi olo, mutta myös lihasta ja luuta menettänyt elimistö.

Laihtumisen kaava on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Pudottaakseen painoa ihmisen tulisi kuluttaa enemmän kuin syö. Miksi näin ei sitten tehdä?

Rissasen mielestä ongelma on siinä, että laihduttaja haluaa tuloksia pian. Painonpudotusta pidetään kuukausien projektina, vaikka kyse pitäisi olla vuosia kestävästä elämäntavan muutoksesta. Ihmeelliset dieetit kannattaisikin unohtaa. Tärkeintä on syödä terveellisesti ja liikkua säännöllisesti.

Lähde:
Juhani Knuuti: Ajatuksia tieteestä ja terveydestä

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Lue myös:
Ravitsemussuositus ei käske ketään
Onko paastopäivistä hyötyä?
Potilaan ruokavalio: kivikauden paleota ja pullaa

Oletko jo lukenut nämä?