Samuel Beckett sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1969 paljolti näytelmällään, joka kertoo kahdesta ”sosiaalisesti toimintarajoitteisesta” miehestä. Minimalistisen näytelmän päähenkilöt odottavat ”häntä”. Teoksen englanninkielinen nimi Waiting for Godot antaa aihetta epäillä, että ”hän” voisi olla jumalainen ja ratkaista Vladimirin ja Estragonin ongelmat ilman, että heidän tarvitsee tehdä mitään.
Näytelmä tulee mieleen, kun miettii, mitä kaikkea sote-uudistuksen valmistelussa on tapahtunut.
Lokakuun kunnallisvaalien alla paine esityksen antamiseen oli kova. Hallituspuolueiden puheenjohtajat lupasivatkin esityksen ”ensi viikolla”, mutta ei sitä tullut.
Valmista luvattiin kuitenkin ”heti uudenvuoden jälkeen”, kun asiantuntijatyöryhmä saisi työnsä tehtyä. Esitystä ei tullut silloinkaan, mutta jo marraskuussa sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta linjasi virkamiestyötä ja nimitti uuden selvityshenkilötyöryhmän, ennen kuin edellinen työryhmä oli saanut työnsä valmiiksi.
Selvityshenkilöiltä edellytettiin esitys helmikuun loppuun mennessä. Sellaista ei tullut. ”Aivan valmista” sanottiin kuitenkin tulevan tiistaiksi 19. maaliskuuta. Määräaikaa edeltävän päivän aamuna valmista ei kuitenkaan vielä ollut. Näkemyksiä kirjattiin kiireessä koko 18:nnen päivän ilta, ja sekava raportti saatiin kuin saatiinkin julkisuuteen poikkeuksellisesti luvattuna päivänä.
Peruspalveluministeri otti esityksen vastaan ja piti sitä niin ”historiallisena”, että siihen palattaisiin vielä vuosienkin päästä. Muutama tunti myöhemmin ministeri ei enää luvannut sitoutua työhön, ja jo seuraavana iltana hallituspuolueiden puheenjohtajat tekivät uusia linjauksia muun muassa 20:stä erikoissairaanhoidon järjestämisalueesta. Tai niin saimme hetken luulla, kunnes pian kuulimme, että hallituksessa ei ole sovittu tällaisesta ja uudistus tarkoittaisikin käytännössä ehkä 50 järjestämisalueen muodostumista Suomeen.
Nyt on nimitetty sote-uudistuksen järjestämistyöryhmä. Asetusteksti toteaa, että järjestämiseen riittää 20 000 asukkaan väestöpohja, vaikka pohjan tulee pääsääntöisesti olla yli 50 000 asukasta.
Järjestämislaki hajottaa erikoissairaanhoidon ja luo kolmiportaisen hallinnon: kunta, sote-alue ja erva. Lisäksi saamme hallintohimmeleitä kuntien poimiessa kirsikoita sote-kakun järjestämisvastuista. Tämä vie erikoissairaanhoitoa turmioon. Perusterveydenhuollon osalta mikään ei parane. Hoidon saatavuutta kohentamaan ei ole tulossa uusia voimia. Kustannustehokkuus heikkenee.
Nyt ei ratkaista sosiaali- tai terveydenhuollon ongelmia, vaan kuntarakennetta. Uudistusta vievät kuntapoliitikot ja se näkyy. Lakia kirjoittavaa työryhmää vahvistettiin 21 uudella kuntakenttää edustavalla jäsenellä. Kunpa Godot tulisi pian.
Beckettin näytelmästä sanotaan, että lopputuloksena on koominen runollinen sanaleikki. Se on unelmaa ja hölynpölyä, joka on synkkä kuva ihmiskunnan ikuisen merkityksen etsimisestä. Ensin ei tapahdu mitään. Tämä toistuu. Sitten jotain tapahtuu ja se johtaa toivomaan, ettei mitään enää tapahtuisi.
Terveydenhuollon järjestelmämme on suunniteltu sotien jälkeen. Potilaat ja lääkärit sekä Lääkäriliitto ovat odottaneet terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen uudistamista 2020-luvun vaatimuksiin soveltuvaksi.
Muissa Pohjoismaissa tämä on jo tehty. Naapurien kokemukset ovat opettaneet, että suunnitelmien toteutuminen vie yli kymmenen vuotta ja uudistusten vaikutusten näkymiseen menee vielä vuosia lisää.
Huomenna uudistus tulee. Beckettin näytelmässä toivoa edusti lavasteena olevaan ainokaiseen ja lehdettömään puuhun väliajan jälkeen ilmestynyt yksi lehti. Sote-näytelmässä emme ole vielä niin pitkällä.
Heikki Pälve
Kirjoittaja on Lääkäriliiton toiminnanjohtaja
Julkaistu Lääkärilehdessä 16/13 (19.4.).
