Ilmastonmuutos on kansanterveyskysymys

Me lääkärit voimme opettaa, että varman näytön odottaminen on joskus vaarallista, kirjoittaa Pertti Saloheimo.

Ilmastonmuutos on kansanterveyskysymys Kuva 1 / 1

Käynnissä olevasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ei puutu tietoa. Vuosittaisia lämpöennätyksiä on rikottu toinen toisensa perään. Äärimmäiset sääilmiöt ovat lisääntyneet, esimerkiksi tämän syksyn poikkeuksellisen rajut hirmumyrskyt Karibialla. Helleaallot ovat aiheuttaneet kuolleisuutta mm. sydän- ja verisuonisairauksiin. Pidentyneet siitepölykaudet lisäävät allergia­oireilua. Taudinaiheuttajien vektorien ja väli-isäntien levinneisyyden muutokset tuovat monia tartuntatauteja uusille alueille. Kuivuus aiheuttaa nälänhätää, ja myrskyt ja tulvat saastuttavat käyttövesivarantoja, mikä sekin lisää infektiotautien esiintyvyyttä.

Ilmastonmuutos on siten mitä suurimmassa määrin globaali kansanterveyskysymys. Tämä velvoittaa lääkärikuntaa.

Meidän ihmisten on kuitenkin vaikea suhtautua ilmastonmuutokseen sen vaatimalla vakavuudella. Siitä on myös ikävällä tavalla tullut poliittinen kiistakapula. Ilmastoskeptisismi on pesiytynyt tiettyihin poliittisiin liikkeisiin, mistä on esimerkkinä presidentti Donald Trumpin määräys, jolla Valkoisen talon verkkosivuilta poistettiin kaikki ilmastonmuutosta koskeva materiaali. Ja ilmastotutkijathan esittävät vain ennusteita.

Mutta me lääkärit voimme opettaa muita, että varman näytön odottaminen on joskus vaarallista. Osaamme tehdä ja monesti joudumme tekemään hoitopäätöksiä vajavaisen tiedon perusteella. Kun tarvittavat näytteet on otettu, alle kuukauden ikäiselle kuumeiselle lapselle aloitetaan suonensisäinen antibioottihoito, vaikka vaarallisesta bakteeri-infektiosta ei ole varmuutta. Viljelyvastauksia odotellessa lapsi voisi kuolla.

Jos ilmastonmuutoksen suhteen odotetaan ”täydellistä varmuutta” ennen kuin tehokkaisiin toimenpiteisiin ryhdytään, otetaan maapallon koko väestön elinolosuhteita koskevan katastrofin riski. Tällaista riskiä ei yhdenkään kansanedustuslaitoksen, ministerin tai presidentin pitäisi ottaa – mutta näyttävät ottavan.

Ilmastonmuutosta koskevissa artikkeleissa lääketieteellisissä lehdissä nostetaan toistuvasti esille, kuinka Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestö sai maailman johtajat ja kansakunnat ymmärtämään ydinsodan seuraukset. Järjestö onnistui muuttamaan räjähdysenergian ja säteilyannokset konkreettisiksi kallonmurtumiksi ja kolmannen asteen palovammoiksi.

Ilmastonmuutosta on kuitenkin hankala havainnollistaa samoin. Siitä ei ole Hiroshiman ja Nagasakin kaltaisia varoittavia esimerkkejä.

Muutokset ovat hitaita ja monet niistä etäisiä, mutta näkyvät ne jo täälläkin – eikä vain Etelä-Suomen muuttumisessa murtomaahiihtäjälle kehnoksi asuinalueeksi. Borreliaa ja enkefaliittivirusta kantavat puutiaiset ovat levinneet yhä pohjoisemmaksi. Kuivuuden Venäjällä aiheuttamia metsäpaloja on haisteltu meilläkin. Syyrian sisällissodan puhkeamista edelsi usean vuoden kuivuus, joka pakotti maaseudun väestöä kaupunkeihin ja altisti levottomuuksille. Siten meille asti ulottunut pakolaisaalto liittyy ilmastonmuutokseen.

Lääkärikunnan tulee nostaa ilmastonmuutos ja sen terveysvaikutukset esille kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Jos ilmastonmuutoksesta puhutaan vain ympäristöön tai talouteen liittyvänä ja teknologisena haasteena, se jää etäiseksi. Kun keskusteluun tuodaan ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kysymykset, kuten ruokahuolto, tartuntataudit ja äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat vammautumiset ja kuolemat, ilmiö saa ihmiskasvot. Terveysriskit tuovat kaukaiselta tuntuvan uhkan lähelle.

Pertti Saloheimo

lääketieteellinen päätoimittaja

Kirjoitus on julkaistu Lääkärilehdessä 38/2017.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi