Kun ihmisestä tulee patogeeni

Kuinka paljon ihmisiä menehtyy sodissa verrattuna taudinaiheuttajiin? kysyy Saku Pelttari.

Lääkärilehti
"Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän huomaan, että sotien ja kulkutautien ainoat ilmiselvät eroavaisuudet ovat lähinnä aiheuttajan syyt tai motivaattorit."

On arvioitu, että eniten ihmisiä ajan saatossa tappanut taudinaiheuttaja voisi olla mycobacterium tuberculosis. Mistään absoluuttisesta tiedosta ei liene kyse, koska kuolemansyyn selvittäminen on varsin tuore ilmiö tuberkuloosibakteerin evoluutioon verrattuna. Samaan top 10-listaan voisi yhtä lailla nostaa strepto- ja stafylokokkilajeja, e.colin, v. chloreaen, y. pestisin, isorokko-, influenssa- tai tuhkarokkoviruksen, eikä varmaankaan olisi pahasti väärässä.

Näitä pohtiessani, jostain mielen sopukoista kuulin kysymyksen: Kuinka paljon ihmisiä menehtyy sodissa verrattuna taudinaiheuttajiin? Sotien rinnastaminen kulkutauteihin kuulostaa kieltämättä löyhältä assosiaatiolta. Immunologiaa opiskelleet kuitenkin pystyvät ehkä samaistumaan – kyseessä on käytännössä mikroskooppitason versio sotatieteiden perustutkinnosta.

Immunologian silmissä maailma on täynnä erilaisia taudinaiheuttajia (patogeenejä), jotka pyrkivät jatkuvasti läpäisemään ihmiskehon (organismin) puolustukset käyttääkseen kehon resursseja omiin tarkoitusperiinsä. Näiltä uhilta meitä suojaavat luontainen immuniteetti sekä hankinnainen immuniteetti. Ensimmäinen toimii kuin rajavartiosto tai etulinjan rivisotilaat – jälkimmäinen kuin pitkän kantaman täsmäohjus tai infrapunatähtäimellä varustettu tarkka-ampuja.

Sodat ja taudit leviävät

Rinnastukset eivät rajoitu pelkästään kenttätaktiikoihin ja aselajeihin vaan yltävät kaikkiin sodankäynnin eri tasoihin. Sodilla on yhtäläinen taipumus levitä siinä missä taudeillakin. Lisäksi esimerkiksi disinformaatio ja harhauttaminen ovat tärkeä osa sekä taudinaiheuttajien toimintaa että sotatoimia. Taudinaiheuttajat naamioituvat matkimalla solukalvon rakennetta, suojautuvat solujen sisälle pysäyttämällä fagosytoosin tai valjastavat solun tuottamaan kopioita itsestään. Sodissa harhautukset taistelukentällä antavat etulyöntiaseman, vallatut resurssit ylläpitävät sotatoimia ja toisaalta disinformaation ja propagandan avulla voi valjastaa valtavan määrän tavallisia ihmisiä pyörittämään sotataloutta.

Mikroskooppitason sota on ollut olemassa yksisoluisten eliöiden aikakaudella ja on kehittynyt evoluution myötä kilpavarustelun kaltaisesti nykymuotoonsa. Organismien immuunipuolustuksen keinot sekä patogeenit virulenssitekijöineen ovat vuorotellen kehittyneet toinen toistaan ovelammaksi ja tuhovoimaisemmaksi. Samalla tavoin sodan evoluutiossa miekat muuttuivat ballistisiksi aseiksi, haarniskat luotiliiveiksi, muurit juoksuhaudoiksi, vartiotornit satelliiteiksi ja nuolet mannertenvälisiksi ohjuksiksi.

Puolustuksen epäonnistuessa infektioissa ensimmäinen uhri on solu, jota seuraa järjestyksessä kudosvaurio, elinvaurio ja lopulta monielinvaurio.

Vaurioiden lisääntyessä vitaalielintoiminnot pettävät ja puolustuksen ylläpito lakkaa. Lopulta yksilö menehtyy. Samalla tavalla sodissa ensimmäisten kaatuneiden ihmisyksilöiden mukana kaatuu totuus, ihmisoikeudet ja vallitseva yhteiskuntajärjestys. Kaatuneiden lisääntyessä ja yhteiskunnan infrastruktuurin romahtaessa puolustuksen ylläpito muuttuu yhä hankalammaksi ja lopulta päädytään tavalla tai toisella joko ihmisryhmän täysimittaiseen hävittämiseen tai maa-alueen ja jäljelle jääneen kansan anneksaatioon.

Mikä erottaa?

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän huomaan, että sotien ja kulkutautien ainoat ilmiselvät eroavaisuudet ovat lähinnä aiheuttajan syyt tai motivaattorit. Kulkutautien tapauksessa virus tai bakteeri toteuttaa ainoastaan geeneihin luonnonvalinnan kautta muovautunutta selviytymistaktiikkaa.

Sotia puolestaan toteuttavat ihmisryhmät, joiden motiiveilla ei ainakaan nykyaikana ole mitään tekemistä luonnonvalinnan kanssa: sotia syttyy maarajojen, resurssien, uskontojen sekä näemmä myös historian tulkintaan perustuvien erimielisyyksien vuoksi.

Miten sodat sijoittuisivat kulkutautien kanssa kuolinlukulistalle koko maailman osalta?

Tästäkin löytyy suurinpiirteisiä arvioita, mutta lähteet ovat tietenkin melko epäluotettavia. Lähi-itä olisi jo moneen kertaan autioitunut ihmisistä, mikäli Wikipediaan kirjoitettuihin kaatuneiden lukuihin olisi uskominen. Tappajapatogeenien top 10 -listaan verrattuna sodat kuitenkin kiilaa kärkeen ainakin viimeisen vuosisadan osalta, jos arvioihin (vaihdellen 100–160 milj.) on uskominen. Viimeisen vuosisadan pahin tappajatauti voisi siis pohjimmiltaan olla pelkästään eri ihmisryhmien haluttomuus tai kyvyttömyys ymmärtää toisiaan.

Tätä kirjoittaessani samalla doom-scrollaan uutisia Puolaan osuneista ohjuksista ja NATO:n 4. sekä 5. artiklan aktivoinnin harkinnasta.

Mietin hiljaa itsekseni, kuinka hienoa olisi, jos sotimisellekin olisi olemassa ennaltaehkäisevä rokote.

Saku Pelttari

Kirjoittaja on yleislääkäri, johon voi törmätä, jos triage sen sallii.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?