Miten borrelioosia hoidetaan Suomessa?

Miten borrelioosia hoidetaan Suomessa? Kuva 1 / 1

Viime vuosina on keskusteltu paljon siitä, onko Suomi jäljessä borrelioosin hoidossa. Mitä pitäisi ajatella siitä, että ulkomaisen testin mukaan ihminen sairastaa borrelioosia ja suomalaisen testin mukaan ei sairasta? Miten borrelioosin selviytymistarinoihin pitäisi suhtautua?

Professori ja infektioylilääkäri Jarmo Oksi ei automaattisesti lyttää parantumistarinoita, mutta muistuttaa, että tiedettä ei voi tehdä yksittäisten tapausten perusteella. Hänen mielestään keskustelussa pitäisi muistaa, että yksittäiset selviytymistarinat ja tutkimustulokset eivät ole tieteellisesti merkittäviä.

– Voihan olla, että potilaalla olleet epäspesifiset oireet helpottivatkin itsellään tai jostain muusta seikasta, kuin antibioottikuurista johtuen, hän sanoo.

Oksi muistuttaa, että borreliadiagnoosin tulisi perustua kolmeen asiaan: puutiaisaltistuksen mahdollisuuteen, sopivaan kliiniseen kuvaan ja vasta kolmantena laboratorioissa tehtäviin diagnostisiin testeihin. Diagnoosi on viime kädessä hoitavan lääkärin arvio.

Miten paljon antibioottia?

Julkisuudessa kiistellään muun muassa siitä, miten borrelioosia pitäisi hoitaa. Osan mielestä tautiin sairastunut tarvitsee vuosia kestävän antibioottihoidon. Väite perustuu käsitykseen, jonka mukaan muutaman viikon antibioottikuuri saa borreliabakteerin vain piiloutumaan elimistöön. Jälkioireet alkavat, kun bakteeri tulee jälleen esiin.

Suomessa hoitona käytetään kuitenkin pääsääntöisesti muutaman viikon antibioottikuureja.

– Asiaa on tutkittu tieteellisesti ja näyttöä ylipitkien antibioottihoitojen tehosta ei ole. Borrelioosi näyttäisi nykytiedon valossa olevan hoitamattomana krooninen, mutta hoidettavissa 2–4 viikon pituisella antibioottihoidolla. Bakteerin kuoltua potilaalle voi jäädä aaltomaisesti esiintyviä reaktiivisia jälkioireita, jotka voivat hankaloittaa elämää merkittävästi. Usein ne kuitenkin sammuvat muutaman kuukauden kuluttua itsestään, Oksi kertoo.

Hän tietää, että jälkioireet voivat aiheuttaa paljon kärsimystä ja ymmärtää ihmisten halun löytää parannuskeino. Hän ei kuitenkaan tiedä yhtäkään potilasta, joka olisi saanut pitkistä antibioottikuureista selkeää pitkäaikaista hyötyä.

– Ulkomaisilla yksityisklinikoilla annetaan antibioottihoitoja kevyin perustein. Hädässä oleva ihminen ei aina jaksa miettiä antibioottihoidon haittapuolia. He haluavat uskoa parantuvansa, koska netissä muutkin kertovat paranemisestaan. Sitä paitsi hoitojen ympärillä pyörii paljon rahaa, hän sanoo.

Oksin mukaan tarpeettomista antibioottikuureista on haittaa niin yhteisön kuin yksilönkin tasolla. Antibioottien turha käyttö lisää bakteerien vastustuskykyä. Lisäksi antibioottikuurit muuttavat yksilön suoliston luonnollista bakteeriflooraa ja voivat aiheuttaa kroonista bakteeriripulia.

Oksi ei usko, että bakteeri piileskelee elimistössä. Hänen mukaansa jälkioireet voivat johtua immunologisesta reaktiivisesta oireyhtymästä, jota pitkä antibioottikuuri ei hoida.

– Antibiootit saattavat kuitenkin helpottaa oireita hetkellisesti, koska niillä on immunomoduloivia vaikutuksia. Oireet voivat siis vähentyä immunologisten mekanismien kautta. Vähitellen teho kuitenkin loppuu ja jälkioireet palaavat, hän sanoo.

Luotettavaa testiä etsimässä

Borrelioosin laboratoriodiagnostiikasta ollaan myös montaa mieltä. Suomessa käytettävää borrelioosin seulontamenetelmää haukutaan tehottomaksi. Osa päättää negatiivisen tuloksen saatuaan matkustaa ulkomaille yksityisten klinikoiden tekemiin lymfosyyttien transformaatiotesteihin.

Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Jukka Hytösen mukaan mikään testi ei ole sataprosenttisen varma.

– Lukuisissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että lymfosyyttien transformaatiotesti antaa borrelioosin kohdalla liikaa vääriä positiivisia tuloksia ollakseen luotettava. Esimerkiksi Euroopan tautivirasto (ECDC) ja ESCMID:n (European Society of Clinical Microbiology and Infectious Deseases) eivät suosittele kannanotoissaan lymfosyyttien transformaatiotestejä, koska ne eivät ole luotettavia. Siksi Suomen testit perustuvat vasta-aineiden määrittämiseen, hän sanoo.

Hytösen mukaan Suomessa tehtävien testien luotettavuus on parantunut vuosi vuodelta. Hänen muistuttaa, että väärät positiiviset laboratoriotulokset ovat haitallisia senkin takia, että oireiden takana oleva oikea syy jää löytämättä ja hoitamatta.

Oksille tulee tästä mieleen tapaamansa potilas.

– Potilas oli käynyt yli vuoden aikana lukuisilla lääkäreillä ja päätynyt sitten pitkään kestäneiden ja todellakin ilmeisesti invalidisoivien oireidensa vuoksi lähettämään verinäytteensä saksalaiseen yksityislaboratorioon . Testitulokset tulkittiin niin, että potilaalle käynnistettiin pitkä antibioottikuuri. Se ei kuitenkaan tuntunut kovinkaan hyvin auttavan. Onneksi potilaalle oli teetetty suomalaisen neurologin toimesta myös aivojen magneettikuvaus. Tulos saapui tällä viikolla ja osoitti potilaalla olevan aivolisäkekasvain. Ilmeisesti oireisto johtuikin kasvaimen aiheuttamista hormonaalisista häiriöistä, hän sanoo.

Oksi myös muistuttaa, että lymfosyyttien transformaatiotesti ei suinkaan ole uusi keksintö.

– Totesimme jo 20 vuotta sitten testin olevan liian epävarma borrelioosin diagnosoinnissa, hän sanoo.

Voiko punkin pistää testiin?

Osa on turvautunut borrelioosin pelossa testeihin, joilla voi selvittää kantaako yksittäinen punkki borreliabakteeria. Ajatuksena on, että punkin löytymisen jälkeen henkilö voi selvittää itse, kantaako kyseinen punkki taudinaiheuttajaa.

Jukka Hytösen mukaan punkkitestit ovat ongelmallisia, koska ei ole tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, miten ihmisen tulisi toimia todetessaan poistamansa punkin kantavan borreliabakteeria. Samaa mieltä ollaan myös ESCMID:n asiaan perehtyneessä ryhmässä.

– Mitä positiivinen tulos oikeastaan tarkoittaa? Mistä voi tietää, onko punkki ollut tarpeeksi kauan kiinni tartuttaakseen borrelioosin ihmiseen? Henkilö saattaa ottaa antibioottikuurin aivan turhaan.

Hytönen myös huomauttaa, että etenkin nymfivaiheessa oleva punkki saattaa sisältää niin vähän borreliabakteereita, että testi antaa negatiivisen tuloksen.

– Tällainen väärä negatiivinen tulos antaa virheellisen turvallisuuden tunteen. Silloin ihminen ei välttämättä seuraa pistokohtaa riittävän huolellisesti. Mahdollinen alkuvaiheen ihottuma jää huomaamatta, eikä hoitoon osata hakeutua ajoissa, hän pohtii.

Testin käyttäjän pitäisikin tietää punkeista aika paljon: Kuinka kauan punkki oli kiinni ihossa? Mitä tämä aika käytännössä merkitsee? Missä kasvuvaiheessa punkki on?

Hytönen huomauttaa, että borrelioosin ympärillä pyörii raha. Siksi vailla tutkimusnäyttöä oleviin testeihin pitäisi suhtautua varauksella.

– Jos epäilisin, että itselläni tai lapsellani on borrelioosi, testaisin asia suomalaisessa asiantuntijalaboratoriossa. Jos tulos olisi negatiivinen, olisin tyytyväinen ja etsisin toista syytä oireille, hän sanoo.

Lue myös
Onko punkki pelottava?
Borreliapikatestiin ei voi luottaa

Testaa, kuinka hyvin tunnet punkin.

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi