Potilas kertoo: Miltä tuntuu katetriablaatio

Potilas kertoo: Miltä tuntuu katetriablaatio Kuva 1 / 1

Potilaan Lääkärilehden sarjassa potilas kertoo, miltä toimenpide omasta mielestä tuntui. Lue Arja Toivolan kokemuksia katetriablaatiosta.

"Olin katetriablaatiossa maaliskuussa 2013. Syynä oli hankalaoireinen kohtauksittainen eteisvärinä.

En tiennyt katetriablaation olemassa olostakaan, ennen kuin kardiologi otti asian puheeksi. Hänen mukaansa sitä kannattaisi kokeilla, koska minulle oli tehty jo neljä sydämen sähköistä rytmin siirtoa ja koska käyttämälläni lääkkeellä oli useita sivuvaikutuksia.

Sain kotiini kirjeen, jossa kerrottiin toimenpiteestä. Sen luettuani ajattelin: "En varmasti mene!"

Kirjeessä kerrottiin, että ennen katetriablaatiota tehdään sydämen ultraäänitähystys ruokatorven kautta. Tämän avulla selvitetään, missä kohtaa sydäntä rytmihäiriö sijaitsee.

Minulle oli tehty aikaisemmin kolme vatsalaukun tähystystä ja ajatuskin siitä, että nieluuni työnnettäisiin taas letku, tuntui todella vastenmieliseltä. Myös kirjeessä oleva kuvaus hoidon kulusta lisäsi jännitystä. Eniten asenteeseeni vaikutti kuitenkin kohta, jossa kerrottiin katetriablaation mahdollisista komplikaatioista. Riskit pelottivat.

Alun järkytyksen jälkeen päätin kuitenkin mennä toimenpiteeseen. Sydämen ultraäänitähystys ei ollut niin kamalaa kuin olin pelännyt. Toimenpiteen teki todella taitava henkilö. Hän selitti koko ajan, mitä teki ja yhtäkkiä koko juttu olikin jo ohi.

Itse katetriablaatiossa paikalla oli lisäkseni kaksi lääkäriä ja kaksi hoitajaa. Hoitajat asettivat kanyylin käteni selän laskimoon nestetiputusta varten. Tätä kautta voitiin antaa tarvittaessa rentouttavaa lääkettä. Rintakehälle kiinnitettiin liimaelektrodit jatkuvaa sydänkäyrän rekisteröintiä varten.

Tutkimus- ja hoitokatetrit ohjattiin sydämeeni robottiavusteisesti nivustaipeen verisuonten kautta. Tämän alueen ihon karvat piti ajella pois. Kun toimenpide aloitettiin, olin eri huoneessa kuin hoitohenkilökunta. Olimme kuitenkin puheyhteydessä ja minulle kerrottiin koko ajan, mitä tapahtuu. Vointiani kysyttiin ja pystyin kertomaan kivun tuntemuksistani.

Toimenpide kesti muistaakseni 4–5 tuntia. Minun piti pysyä koko ajan paikallani. Kun hoito oli ohi, ristiselkääni sattui hyvin paljon. En pystynyt liikkumaan. Pyysinkin hoitajia siirtämään minut tutkimuspöydältä sairaalan vuoteeseen. Tämän he tekivät nostolakanaa apunaan käyttäen.

Yksi suurimmista helpotuksen aiheistani oli, kun pääsin vessaan. Minulle tuli toimenpiteen aikana kova vessahätä ja kyselinkin moneen kertaan hoitajilta, milloin hoito olisi ohi.

Minulle oli laitettu virtsakatetri, mutta en usko sen olleen oikeassa paikassa, koska pissahätäni oli niin suuri. Jos katetri olisi ollut paikallaan, minulla ei kai olisi pitänyt olla vessahätää ollenkaan.

Toimenpiteestä on nyt 2,5 vuotta ja olen toipunut loistavasti. Menneenä keväänä esiintyi satunnaisia rytmihäiriöitä, mutta ne menivät onneksi ohi. Minulle katetriablaatiosta oli apua ja hyötyä, sillä vointini koheni huomattavasti. Runsaat rytmihäiriöt, jotka hankaloittivat jokapäiväistä elämää, jäivät pois."

Katetriablaatio

➤ Katetriablaatiossa hoidetaan se sydämen sähköisen rakenteen osa, joka aiheuttaa rytmihäiriöitä. Toimenpide tehdään sydämen sisältä käsin. Hoitoinstrumentti (ablaatiokatetri) viedään verisuonia pitkin sydämen sisälle.

➤ Rytmihäiriön aiheuttavaan osaan kohdistetaan katetrin kärjen kautta joko radiotaajuusenergiaa tai kohdekudos kylmennetään jäädytyskatetrilla. Hoito aiheuttaa sydämen seinämään tarkkarajaisen pienen palo- tai paleltumavamman, joka estää rytmihäiriön.

➤ Katetriablaatio tehdään, kun rytmihäiriöstä on potilaalle haittaa tai rytmihäiriö arvioidaan vaaralliseksi. Hoitopäätöksen tekee rytmihäiriöiden hoitoon erikoistunut kardiologi.

➤ Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa. Esilääkkeenä annetaan rentouttavaa ja rauhoittavaa lääkettä. Näitä annostellaan tarvittaessa lisää toimenpiteen aikana. Yleisnukutusta käytetään vain erityistapauksissa, koska sen aikana useimmat rytmihäiriöt eivät tule esiin.

➤ Toimenpiteestä johtuva kipu estetään suonensisäisesti annettavalla kipulääkityksellä, joka myös rauhoittaa.

➤ Kotiutus tapahtuu joko toimenpideiltana tai seuraavana päivänä. Sairaalaseurantaa saatetaan joutua pidentämään yksilöllisistä syistä johtuen.

➤ Toimenpidettä seuraavana päivänä voi kävellä normaalisti, mutta autolla saa ajaa vasta kotiutusta seuraavana päivänä.

Kovempia ponnisteluja ja kippurassa istumista on yleensä hyvä välttää 1-2 viikon ajan. Ohjeet muusta seurannasta ja lääkityksestä annetaan ennen kotiutumista.

Lue sarjan aikaisempia juttuja:
Potilas kertoo: Miltä tuntuu sädehoito?
Potilas kertoo: Miltä tuntuu kun silmään pistetään kortisonia?
Potilas kertoo: Miltä tuntuu lääkekylpyhoito?
Potilas kertoo: Miltä tuntuu dialyysi? 

Lähde:
HUS

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Tarkastanut:
Juhani Airaksinen
professori

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?