Tyreotropiinin pääasiallinen tehtävä on stimuloida kilpirauhasta tuottamaan kahta tärkeää kilpirauhashormonia: tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Nämä hormonit vaikuttavat moniin kehon elintoimintoihin, kuten aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen.
Kun kilpirauhashormonien pitoisuus veressä laskee, aivolisäke lisää TSH:n eritystä. Vastaavasti, kun kilpirauhashormonien pitoisuus nousee, aivolisäke vähentää TSH:n eritystä. Tätä säätelymekanismia kutsutaan negatiiviseksi palautejärjestelmäksi.
TSH:n merkitys kilpirauhasen sairauksissa
Jos TSH:n pitoisuus veressä ei ole viitearvojen sisällä, kyse voi olla seuraavista sairauksista ja tiloista:
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi): Kun kilpirauhanen ei tuota riittävästi hormoneja, TSH:n taso veressä nousee. Tämä johtuu siitä, että aivolisäke pyrkii kompensoimaan kilpirauhasen vajaatoimintaa lisäämällä TSH:n eritystä.
Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi): Kun kilpirauhanen tuottaa liikaa hormoneja, TSH:n taso veressä laskee. Tämä johtuu siitä, että aivolisäke pyrkii estämään liiallisen hormonituotannon vähentämällä TSH:n eritystä.
Subkliininen vajaatoiminta: TSH on koholla, mutta T4- ja T3-hormonien tasot ovat normaalit. Tämä voi viitata alkavaan kilpirauhasen vajaatoimintaan ilman selviä oireita.
Sentraalinen hypotyreoosi: Harvinainen tila, jossa aivolisäkkeen tai hypotalamuksen toimintahäiriö estää TSH:n tuotannon, vaikka kilpirauhanen olisi toiminnassa normaalisti.
TSH:n mittaaminen ja viitearvot
TSH:n mittaaminen on tärkeä osa kilpirauhastutkimuksia. Verinäyte otetaan yleensä aamulla, koska TSH:n taso vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. Aamulla TSH-taso on korkeimmillaan.
Viitearvot voivat vaihdella laboratorioittain, mutta yleisesti aikuisilla TSH:n normaali alue on noin 0,3–4,0 mU/l. Ikääntyneillä henkilöillä viitearvot voivat olla hieman korkeammat.
TSH ja tyroksiinikorvaushoito
Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan yleensä tyroksiinikorvaushoidolla, jossa otetaan purkista synteettistä tyroksiinia (T4). Hoidon tavoitteena on palauttaa TSH:n taso normaaliksi ja helpottaa vajaatoimintaan liittyviä oireita, kuten väsymystä, palelua ja painonnousua.
Tyroksiinihoidon seurannassa pyritään siihen, että TSH-arvo olisi tasolla noin 1–2 mU/l. On kuitenkin huomioitava, että TSH:n tavoitearvo voi vaihdella yksilöllisesti ja riippuu potilaan iästä, yleisvoinnista ja muista sairauksista.
Kilpirauhasen liikatoimintaa (hypertyreoosia) puolestaan hoidetaan tavoitteena vähentää kilpirauhashormonien liikatuotantoa. Yleisimmät hoitomenetelmät ovat:
- tyreostaatit (esimerkiksi karbimatsoli tai tiamazoli), jotka estävät kilpirauhashormonien muodostumista
- radiojodihoito, jossa kilpirauhasen liikatoimintaa hillitään säteilyllä (ämä voi johtaa vajaatoimintaan, jolloin tarvitaan tyroksiinikorvaushoito)
- kilpirauhasen leikkaus, jota käytetään harvinaisemmissa tapauksissa, kuten suurissa struumoissa tai epäiltäessä syöpää
- beetasalpaajat, joita käytetään oireenmukaiseen hoitoon (esim. sydämentykytys, vapina) ennen varsinaisen hoidon tehoa
Hoidon valinta riippuu potilaan iästä, liikatoiminnan syystä, oireiden vaikeusasteesta ja mahdollisista muista sairauksista.
TSH:n tulkinta ja haasteet
TSH:n tulkinta voi olla haastavaa, sillä sen taso voi vaihdella monien tekijöiden mukaan. Esimerkiksi sairaudet, lääkitykset ja stressi voivat vaikuttaa TSH:n tasoon. Lisäksi TSH:n taso voi vaihdella vuorokaudenajan mukaan, joten verinäytteenottoaika on tärkeä huomioida.
TSH:n tuloksia tulkittaessa on tärkeää ottaa huomioon myös potilaan oireet ja muut tutkimustulokset.
