Lääkärin eettiset ohjeet uudistetaan Osa IV: Potilaan itsemääräämisoikeus

Lääkärin eettisten ohjeiden uudistamisen viimeinen vaihe on nyt käsillä. Tässä osassa pohditaan potilaan itsemääräämisoikeutta. Ota kantaa! Voit kommentoida esitystä jutun lopussa olevalla keskustelutaululla tai Potilaan Lääkärilehden Facebook-sivuilla.

Lääkärin eettisten ohjeiden uudistamisen viimeinen vaihe on nyt käsillä. Muutosehdotukset perusteluineen ja taustoineen esitellään useassa osassa Potilaan Lääkärilehdessä. Voit kommentoida esitystä jutun lopussa olevalla keskustelutaululla tai Potilaan Lääkärilehden Facebook-sivuilla. Aiemmat osat ovat ilmestyneet 17.2., 19.2. ja 21.2. Seuraava osa ilmestyy keskiviikkona 26.2.

Nykyiset ohjeet

Lääkäri älköön käyttäkö arvovaltaansa siten, että potilaan oikeus määrätä itsestään joutuu uhanalaiseksi. Silloinkin kun potilas ei pysty ilmaisemaan tahtoaan, on lääkärin velvollisuutena toimia potilaan parhaaksi.

Lue lisää: Olipa tarkastus!

Jos lääkäri joutuu tutkimus- tai hoitopäätöksissään toimimaan potilaan tahdosta riippumatta, on päätösten aina ­perustuttava lääketieteellisiin syihin.

Ehdotus

Lääkärin tulee kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja tukea potilasta osallistumaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Itsemääräämisoikeuden toteutumista on mahdollisuuksien mukaan tuettava silloinkin, kun lääkäri ­joutuu toimimaan potilaan tahdosta riippumatta.

Perustelut

Itsemääräämiseen liittyy kaksi puolta:

ei saa puuttua siihen (… tulee kunnioittaa…)

tulee auttaa sen toteutuksessa (… ja ­tukea…).

Potilaalla on itsemääräämisoikeus, mutta muilla on oikeus terveyteen, jota potilas ei voi vapaasti omin päätöksin uhata. Itsemääräämisoikeus tulkitaan positiivisesti ja sitä pyritään tukemaan mahdollisimman pitkälle.

Viime kädessä lääkäri vastaa potilaan hoidosta eikä potilasta saa hoitaa ilman lääketieteellistä perustetta – tahtoipa ­potilas sitä tai ei! Ei myöskään esteettisessä kirurgiassa, jossa lääkärin luo ­tulee ”potilas”, vaikka kyseessä ei olisi ”sairaus”.

Itsemääräämisoikeuden merkitys on lisääntynyt siinä määrin, että jos potilas ei tahtoaan pysty ilmaisemaan, lääkärin velvollisuus on pyrkiä se selvittämään ja toimia sen mukaisesti. Pelkkä toimiminen potilaan parhaaksi ei enää riitä. Omaisilla ei siis ole ”valtaa” päättää ­potilaan puolesta, vaan he toimivat potilaan tahdon tulkkeina ja välittävät sen käsityksen hoitavalle lääkärille.

Vanhempien ajatellaan edustavan ­lapsensa itsemääräämisoikeutta. Lapsen kasvaessa hänen oikeutensa määrittää omaa itsemääräämisoikeuttaan kasvaa.

Lääkäri ei voi eikä saa toteuttaa hoitoa vastoin potilaansa tahtoa ilman erityistä syytä, josta on erikseen säädetty. Potilaan halu voidaan ohittaa lakisääteisin perustein myös muiden turvallisuuden vuoksi, eli on olemassa muukin syy kuin ”lääketieteellinen”.

Lääketiede ei anna kaikkia vastauksia, mutta sillä voidaan perustella lääkärin päätöksiä ja toisaalta lääkäri ei voi ­perustella tahdosta riippumatonta hoitoaan muutoin kuin lääketieteellisin ­perustein. ”Lääketieteellinen syy” yksin on yksittäisessä tilanteessa usein ­epä­selvä peruste tahdon vastaiselle ­hoidolle ja siten jätetty pois. Yleensä se antaa vain tietoa todennäköisyyksistä.

Aiemmin ilmestynyt:

Osa I: Esipuhe ja Lääkärin velvollisuudet

Osa II: Lääkärin käytös

Osa III: Potilaan kohtelu

Kuva: Panthermedia