Hyvä kuolema

Keskustelu eutanasiasta on tärkeää, mutta samalla ahdistavaa, toteaa Aleksi Varinen.

Hyvä kuolema Kuva 1 / 1

Keskustelu eutanasiasta on jälleen ajankohtainen asiaa koskevan kansalaisaloitteen myötä.

Aihe on tärkeä, mutta myös ahdistava. Erityisesti minua lääkärinä ahdistaa jotkin aiheeseen liittyvät uutiset joistakin Euroopan maista, joissa eutanasia on käytössä. Etenkin mielenterveyden häiriöistä kärsivien suhteellisten nuorten ihmisten kohdalla käytäntö tuntuu minusta väärältä. Tälle käsitykselle on nähdäkseni olemassa myös lääketieteellistä pohjaa. Masennukseen liittyy hyvin keskeisenä oireena toivottomuus, mutta sitä on mahdollista lievittää. Lääkäreiden ikiaikainen ohjenuora: ”primum non nocere”, vältä vahingoittamasta, ei sovi yhteen tuon kanssa.

Entäpä väistämättömän kuoleman edessä olevat ihmiset? Tarkalleen ottaen olemme kaikki olleet siinä tilanteessa siitä hetkestä, kun elämä meissä alkoi. Toisilla aikaa on jäljellä vähemmän, mutta sen tarkkaa määrää suurin osa ei tiedä. Jopa saattohoidossa olevan potilaan kohdalla voi olla vaikea arvioida onko kyse tunneista vai viikoista.

Kyse onkin ehkä pelkkää elinaikaa enemmän sietämättömästä kärsimyksestä. Tässä näkisin kuitenkin ensisijaisena laadukkaan saattohoidon toteutumisen varmistamisen. Siihen kuuluu tarvittaessa myös palliatiivinen sedaatio eli potilaan nukuttaminen siinä vaiheessa, kun kärsimykset käyvät niin suuriksi ettei niitä pystytä enää riittävästi helpottamaan. Keskustelussa on hyvä muistaa myös, että Suomen lainsäädäntö ei kiellä itsemurhassa avustamista.

Edellä esitettyjen lisäksi on olemassa myös muita tilanteita, joissa eutanasia voi nousta esiin. Tässä keskustelussa lääkäreilläkin voi olla annettavaa, mutta vastauksia täytynee hakea myös lääketieteen ulkopuolelta, esimerkiksi filosofiasta ja teologiasta. Aiheeseen liittyviä kysymyksiä voivat esimerkiksi olla, onko kärsimyksellä lopulta jokin tarkoitus ja tapahtuuko kaikki täysin satunnaisesti vai onko olemassa jokin kaikkea ohjaava voima. Kärsimykseen suhtaudutaan hyvin eri tavoin, ja myös itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on yksi lääkärin keskeisistä ohjenuorista.

Aleksi Varinen
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri

Lue myös nämä nämä Aleksi Varisen kirjoitukset:
Kohti viisaampia valintoja
Miksi yhteispäivystys ei yksin riitä?
Omalääkäri varmistaa hoidon jatkuvuuden

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi