7 kysymystä: Säären penikkatauti

7 kysymystä: Säären penikkatauti Kuva 1 / 1

Penikkatauti-nimikettä käytetään usein kuvaamaan säären tai pohkeen alueella oireilevaa rasitusperäistä kipua. Kipu voi aluksi tuntua vain liikuntasuorituksen jälkeen, myöhemmin jo itse suorituksen aikana. Pahimmillaan sääressä on leposärkyä. Vaiva on yleinen erityisesti äkillisesti harjoitusmääriään lisänneillä kuntoilijoilla.

1. Mistä penikkatauti johtuu?

Penikkataudille altistavat liikuntalajit, joihin liittyy runsasta toistuvaa iskukuormitusta. Tällaisia ovat esimerkiksi juokseminen, jalkapallon pelaaminen ja luistelu.

Altistavista tekijöistä tavallisimpia on harjoittelun määrän ja intensiteetin nopea lisääminen. Lisäksi liikunta alustan vaihtuminen altistaa penikkataudille. Muita riskitekijöitä ovat naissukupuoli, ylipaino, jalkaterän ylipronaatio, polven valgus-suuntainen virheasento, lonkkanivelen liiallinen ulkokierto (yli 60 astetta), heikentynyt keskivartalon hallinta sekä lonkan loitontajalihasten heikentynyt aktivoituminen. Virheelliset liikeradat voivat johtaa alaraajojen poikkeavaan kuormitukseen ja tätä kautta kehittyy vähitellen rasituskipua.

Penikkataudissa kivun syy on tuntematon. Penikkatauti voidaan jakaa kolmeen osaan sen mukaan, missä kipu tuntuu. Näitä ovat luuperäinen kipu, alueella olevien jänteiden ja luukalvon ärsytystila ja lihasaitiokipu. Todennäköisesti penikkatauti on yhdistelmä näitä kaikkia, mutta eri potilailla kipu tuntuu hieman eri tavoin.

Vastaavan tyyppisiä tautitiloja esiintyy liikunnan harrastajilla myös sääriluun etureunassa (anteriorinen penikkatauti), takana (posteriorinen penikkatauti) ja lateraalisesti peroneus-lihasten kohdalla (lateraalinen penikkatauti).

2. Milloin lääkäriin?

Penikkatautioireiden ilmaantuessa kannattaa urheilijan hakeutua hoitoon mahdollisimman pian, jotta rasitusvammaan johtaneet syyt saadaan korjattua. Hoitamaton penikkatauti voi johtaa muidenkin kudosten ärtymiseen, jolloin vaarana on rasitusmurtuma.

3. Miten penikkatauti todetaan?

Lääkäri selvittää tunnustelemalla, missä kipu tuntuu. Luuperäinen kipu on terävää ja pienelle alueelle rajoittuvaa. Luukalvosta ja jänteistä tuleva kipu on laajemmalla alueella sääriluun sisäreunassa ja kivun intensiteetti ja sijainti vaihtelevat. Lihasaitiosta tuleva kipu on jomottavaa ja klaudikaatiotyyppistä. Lisäksi lääkäri tarkastaa potilaan nivelten liikelaajuudet ja alaraajojen linjaukset potilaan kävellessä ja seistessä.

Kuvantamistutkimuksista ei yleensä ole apua penikkataudin diagnostiikassa. Se auttaa kuitenkin sulkemaan pois muita mahdollisia sairauksia, kuten sääriluun rasitusosteopatiaa tai -murtumaa. Lääkärin tehtävänä on myös varmistaa, ettei kyseessä ole lihas- ja jännerepeämä, jännetulehdus, hermopinne ja kasvain.

4. Miten penikkatautia hoidetaan?

Penikkataudin paranemisennuste on hyvä. Hoidon kulmakivi on kuormituksen vähentäminen ja sen muuttaminen. Akuutissa vaiheessa kipualuetta voi kevyesti hieroa esimerkiksi jääpalalla tai tulehduskipugeelillä. Täydellistä lepoa ei tarvita.

Korvaaviksi liikuntalajeiksi voidaan suositella esimerkiksi kuntosaliharjoittelua, pyöräilyä, uintia tai vesijuoksua. Korvaavia harjoitteita tehdään, kunnes jalka alkaa kestää kävelyä ja juoksemista. Normaaliin harjoitteluun päästään yleensä 2–4 viikon kohdalla.

Kliinisen kokemuksen perusteella potilaan askellustekniikan ohjaaminen kivuttomampaan suuntaan voi auttaa pitkittyneen penikkataudin hoidossa. Säären takaosien kiputiloissa askellusta ohjataan enemmän kanta-astunnan suuntaan, koska kanta-astunta vähentää nilkan kuormitusta ja siirtää sitä enemmän polven ja lantion suuntaan. Säären etuosan kivuissa askellusta ohjataan päkiävoittoisemmaksi. Askellustekniikan ohjauksen voi toteuttaa vastaanotolla, mutta laadukkaimmin sen toteuttaa kenttäolosuhteissa kokenut urheilufysioterapeutti.

Jos oireet pitkittyvät, tehdään keskivartalon hallinnan ja alaraajan linjausten tutkimukset, ja potilaalle ohjataan niiden perusteella tarvittavat harjoitteet. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ovat osoittaneet, että alaraajojen linjauksen hallintaa voidaan parantaa hermo-lihasjärjestelmää kehittävin harjoittein. Erityisesti lonkan loitontajien ja ulkokiertäjien harjoitteet ovat tehokkaita korjaamaan alaraajalinjauksen puutteita. Tällaisen harjoittelun on myös todettu ehkäisevän alaraajojen vammoja.

Kun alaraajan kuormitus- ja linjausvirheet on korjattu, ei penikkataudin hoidossa yleensä tarvita kortisonipistoksia tai leikkaushoitoja.

5. Auttavatko fysikaaliset hoidot penikkataudissa?

Tutkimusten mukaan fysikaalisilla hoidoilla ei ole sijaa penikkataudin hoidossa. Teippaukset, sidokset, tuet ja pohjalliset saattavat tosin helpottaa kipua. Täytyy kuitenkin muistaa, että ne eivät poista kivun syytä.

Kun keskivartalon hallinta ja alaraajojen linjaus korjaantuvat, on enää harvoin tarpeen ottaa käyttöön asentoa ja liikettä ohjaavaa tukipohjallista. Pohjallista voidaan kuitenkin käyttää ohutpohjaisissa työ- ja vapaa-ajan jalkineissa iskua vaimentamassa sekä tilanteissa, joissa jalkaterän tai nilkan alueella on havaittu selvä rakenteellinen virheasento, jota ei saada muuten hallittua.

6. Voiko penikkatautia ennaltaehkäistä?

Alaraajan rasitusvammoilta suojaavia tekijöitä ovat liikuntaharrastuksen säännöllisyys, jalkineiden vaihtelu ja liikunnan monipuolisuus, eli erilaisten lajien harrastaminen. Monipuoliseen harrastukseen tulee kuulua myös lihashuoltoa, kuten venyttelyä ja hierontaa. Myös sopivan harjoittelualustan valitseminen on tärkeää.

Perustuu Lääkärilehdessä 34/15 julkaistuun tiedeartikkeliin Säären penikkatauti on yleinen rasitusvamma.

Lue myös:
9 kysymystä levottomat jalat -oireyhtymästä
Katkokävely: kipu pohkeessa pakottaa pysähtymään
Vaivana suonikohjut: Mikä avuksi?

Kirjoittanut:
Jari Parkkari
dosentti, ylilääkäri, liikuntalääketieteen erikoislääkäri
Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö
Kati Pasanen
fysioterapeutti, FT, tutkimus- ja kehittämispäällikkö
Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituuttisäätiö
Urho Kujala
professori, liikuntalääketieteen erikoislääkäri
Jyväskylän yliopisto
Pekka Kannus
dosentti, ylilääkäri, liikuntalääketieteen erikoislääkäri
Tapaturmat ja osteoporoosiyksikkö, UKK-instituutti

Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi