Juniorijääkiekossa terveys on ykkösasia

Juniorijääkiekossa terveys on ykkösasia Kuva 1 / 1

Suomen Jääkiekkoliiton mukaan Suomessa jääkiekkoa harrastaa noin 190 000 pelaajaa. Jääkiekkokaukalossa on monia loukkaantumisille altistavia tekijöitä: mailat ja luistimet pelivälineinä sekä vammoja aiheuttavat taklaukset.

Loukkaantumisia sattuu myös nuorille pelaajille ja siksi vammojen ennaltaehkäisy aloitetaan jo mahdollisimman nuorena.

Helsingin IFK:n juniorien taitovalmentajana työskentelevän Niklas Heden mukaan lasten perusliikuntataidot ovat heikentyneet ja siksi alussa joudutaan keskittymään ihan perusasioihin.

– Jos lapsi ei osaa kunnolla kävellä, opetellaan ensin sitä, Hede sanoo.

Lapsille pyritään rakentamaan rutiinit, joilla ennaltaehkäistään loukkaantumisia. Ennen harjoituksia verrytellään. Harjoitteluun kuuluu myös lihashuoltoa. Lisäksi yhä nuoremmille lapsille tehdään lihastasapainokartoituksia.

Oikea tekniikka on tärkeää

Lapsille ennaltaehkäiseviä harjoitteita tehdään leikin kautta. Tämän jälkeen mukaan otetaan pikku hiljaa kuntopiirin tyyppisiä harjoitteita, joista siirrytään voimaharjoitteluun lisäpainoilla. Kuntopiirien ja voimaharjoitteiden aloituksessa otetaan huomioon lapsen kehittyminen.

Heden mukaan erityisesti voimaharjoittelun aloittaminen on haastava vaihe. Tukilihaksiston tulee olla kunnossa siinä vaiheessa, kun aletaan käyttää ylimääräisiä painoja kehon oman painon lisäksi.

– Jos voimaharjoittelun aloittaa oikealla tavalla ja tarpeeksi ajoissa, vältetään loukkaantumisia. Ongelma on siinä, jos heti mennään nollasta sataan ja painoja lisätään liikaa, Hede sanoo.

Helsingin IFK:n oheisharjoituksissa mukana on valmentajia sekä fysioterapeutteja varmistamassa, että harjoitteet tehdään oikealla tekniikalla. Useammin vammoja syntyy silloin, kun pelaajat lähtevät tekemään harjoitteita omalla ajallaan puuttuvalla tekniikalla.

Aina loukkaantumisen syynä ei ole voimaharjoittelun aloittaminen. Joskus syynä voi olla jopa väärä luistelutekniikka. Vauhtien kasvaessa myös törmäysloukkaantumiset lisääntyvät.

Varusteet ovat kuitenkin kehittyneet ja harjoituksissa kiinnitetään entistä enemmän huomiota loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn.

Kontaktitilanteita harjoitellaan ennen taklauksia

Heden mukaan lapsille opetetaan kovempitempoista peliä leikkien, kuten hipan avulla. Tällä pyritään jo oheisharjoittelussa lisäämään pelaajien hahmotuskykyä, jota tarvitaan kun siirrytään varsinaiseen peliin. Harjoituksia tehdään pienryhmissä, joissa jokaisessa on oma valmentaja.

Terveystalossa liikuntalääketieteen erikoislääkärinä työskentelevä Jouko Mölsä uskoo, että taklauksissa ja törmäyksissä syntyneitä vammoja on yhä enemmän, koska pelin nopeus on kasvanut ja pelaajat ovat entistä isompia.

Tavallisia näissä tilanteissa syntyviä vammoja ovat polvi- ja olkapäävammat sekä rajummissa törmäyksissä aivotärähdykset.

Mölsän mukaan aikuispelaajille syntyy erityisesti mailan aiheuttamia kasvovammoja, mutta nuorilla pakollinen kasvosuojus estää vammat lähes kokonaan. Aikuisilla on myös enemmän nivelsidevammoja kuin lapsilla ja nuorilla. Nuorilla vakavimmat vammat ovat tavallisesti murtumia.

– Joustokaukalot ovat vähentäneet pään ja olkapäiden vammoja. Silläkään ei valitettavasti voida kaikkia vammoja poistaa, koska loukkaantumisia syntyy myös avojäällä, Mölsä kertoo.

Rasitusvammat tulevat harvoin lapsille vain yhdestä lajista. Monet harjoittelevat montaa lajia ja unohtavat levon ja ravinnon merkityksen, jolloin ei ehditä palautua.

Loukkaantumisen sattuessa Helsingin IFK:ssa seura auttaa hoitoon ohjaamisessa ja kuntoutuksessa muun muassa fysioterapeuttien avulla.

– Silti hoitoon ohjaamisessa on varaa parantaa, Hede myöntää.

Ei sairaana harjoituksiin

Itse ammattilaisena jääkiekkoa pelannut Hede pyrkii työssään kiinnittämään entistä enemmän huomiota siihen, että lapsi on keskiössä. Harjoittelun pääasia on olla monipuolista ja mielekästä.

– Viime vuosina on menty urheilu edellä, eikä ymmärretty, että lapsi on tullut harjoituksiin, koska haluaa pelata. Saattoi mennä viikkoja ilman, että harjoituksissa pelattiin, Niklas Hede sanoo.

– Lapselle on tärkeää saada hyväksyntää ja päästä kokeilemaan kaikkea.

Harrastuksissa lapsen terveys on aina ykkösasia. Valmentajalla on harjoituksissa suuri vastuu, mutta erityisen tärkeää on vuorovaikutus nuoren, vanhempien ja valmentajan välillä.

Vanhempien vastuulla on myös se, ettei lasta päästetä sairaana harjoituksiin. Ilmapiirin tulee olla sellainen, että lapsi voi kertoa vammoistaan ja uskaltaa olla pois harjoituksista.

– Yleensä vanhemmat alkavat ensin hätäillä, oliko nuoren ura tässä, Hede sanoo.

Vaikka lapsille ja nuorille sattuu vakavia loukkaantumisia varsin vähän, on silloinkin tärkeää pitää pelaaja mukana sosiaalisessa ympäristössä. Loukkaantunutkin pelaaja voi tulla hallille seuraamaan joukkueen pelejä ja viettämään aikaa joukkuekavereiden kanssa.

– Lapsen terveys on aina ykkösasia. Vanhemmille korostetaan tällä hetkellä loukkaantumisten ennaltaehkäisyn lisäksi paljon levon ja ravinnon merkitystä harjoittelun rinnalla, Hede kertoo.

Kirjoittanut:
Laura Saukkonen
Haaga Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija

Kuva:
Laura Saukkonen

Oletko jo lukenut nämä?