Kun tytön murrosikä viivästyy

Kun tytön murrosikä viivästyy Kuva 1 / 1

Murrosikään liittyvä kehitys vaihtelee yksilöllisesti. Osalla tytöistä kehitys saattaa alkaa kymmenen vuoden iässä ja toisilla vasta 14-vuotiaana. Kehitykseen vaikuttavat niin perintö- kuin ympäristötekijätkin. Lisäksi murrosikä voi viivästyä sairauden takia.

Nuorelle olisi hyvä tehdä selväksi, että murrosikä alkaa eri ihmisillä eri iässä. Jos äidin kuukautiset ovat alkaneet vasta 16-vuotiaana, sama voi koskea hänen tytärtäänkin. Ohessa on tietoa tyttöjen murrosiästä, sen viivästymisestä ja siitä, milloin asiasta kannattaa mennä puhumaan lääkärin kanssa.

Minkälainen on normaali tytön murrosikä?

Murrosikä on ajanjakso, jonka päätteeksi tyttö saavuttaa aikuispituisuuden, naisellisen ulkomuodon, hedelmällisyyden, keskushermoston ja luuston kypsymisen ja psykososiaalisen aikuistumisen.

Murrosiässä pituuskasvu on kolmivaiheinen. Alkumurrosiän hitaan kasvun jälkeen seuraa noin kaksi vuotta kestävä nopean kasvun vaihe, ns. kasvupyrähdys, jonka jälkeen kasvu jälleen hidastuu ja lopulta päättyy. Kasvupyrähdyksen huippu ajoittuu keskimäärin 12 vuoden ikään.

Kuukautiset alkavat yleensä kasvupyrähdyksen jälkeen, eli silloin, kun kasvu on muuttunut jälleen hitaaksi. Rintojen kehityksen alkamisesta kuukautisten alkamiseen kuluu 0,3–4,4 vuotta. Suomalaisten tyttöjen keskimääräinen kuukautisten alkamisikä on 13 vuotta, mutta kuukautiset voivat alkaa vasta 16-vuotiaanakin.

Mitä tehdä, jos tytön murrosikä viivästyy?

Hitaan kypsyjän puberteettikehitys voi alkaa yli neljä vuotta keskimääräistä myöhemmin. Yleensä viiveisen kehittyjän lähipiirissä on samalla tavalla hitaasti kehittyneitä perheenjäseniä.

Puberteettikehityksen viivästyminen voi aiheuttaa huolta, surua ja ahdistusta, joten nuorta pitää muistaa tukea. Jos vanhempien oma kehitys on ollut aikanaan hidasta, he voivat kertoa siitä lapselleen. Jos asia vaivaa nuorta, hänet voi viedä lääkäriin juttelemaan asiasta.

Ohessa on murrosikäkehityksen ajoituksen arviointiin käytettävä murrosikäseula. Seulontarajat perustuvat maamme yliopistosairaaloiden lastenendokrinologien yhteiseen sopimukseen. Mikäli nuori ei osoita kehittymisen merkkejä yläikärajaan mennessä, kannattaa asiasta mennä keskustelemaan terveyskeskuksen lääkärin kanssa. Lääkäriin olisi siis hyvä mennä, jos tytön rinnat eivät ole alkaneet kasvaa, vaikka hän on 14-vuotias tai tytön kuukautiset eivät ole alkaneet, vaikka hän on 16-vuotias.

Murrosikäseula:

➤ 8–13-vuotiaana tytön rinnat saavuttavat nuppuasteen. Siinä rinta ja nänni ovat hiukan kohonneet ja nännipiha on suurentunut.

➤ 8–13-vuoden iässä alkaa häpykarvojen kehitys. Tässä vaiheessa pitkiä, heikosti pigmentoituneita, suoria ja hieman kihartuvia häpykarvoja on niukasti häpyhuulessa.

➤ 9–13-vuoden ikäisenä pituuskasvu nopeutuu.

➤ 10,5–16-vuoden iässä kuukautiset alkavat.

Mitä lääkärin vastaanotolla tapahtuu?

Vastaanotolla kannattaa valmistautua siihen, että lääkäri kysyy potilaan vanhempien, sisarusten ja joskus jopa isovanhempien kehityksestä. Lisäksi lääkäri haluaa tietää perheenjäsenten mahdolliset yleiseen sekä erityisesti lisääntymisterveyteen liittyvät seikat (esim. sukuelinten poikkeavuudet ja lapsettomuushoidot).

Lääkäri kysyy myös nuoren harrastuksista, ruokailutavoista ja mahdollisista sairauksista ja niiden hoidosta. Etenkin nuoren liikuntamäärä on tärkeää määrittää, sillä intensiivisesti harjoittelevilla ja kilpaurheilua harrastavilla on paljon hormonaalisia poikkeavuuksia.

Lääkäri tutkii myös, missä vaiheessa potilaan rintojen ja häpykarvoituksen kasvu on. Lisäksi hän selvittää nuoren yleisen terveydentilan ja sulkee pois mahdolliset krooniset sairaudet, jotka hidastavat kasvua ja murrosiän kehitystä. Tätä varten nuorelta otetaan verikokeita, joista selvitetään täydellinen verenkuva, kilpirauhasen (TSH ja T4V) ja munuaisten toiminta, keliakiavasta-aineet ja tarvittaessa lasko.

Lääkäri piirtää myös kasvukäyrän ja arvioi, vastaako kasvunopeus puberteetin vaihetta ja onko kasvunopeudessa tai esimerkiksi pituuspainossa tapahtunut muutoksia. Tulosten perusteella lääkäri päättää, pitääkö potilas lähettää erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin.

Miksi murrosikä viivästyy?

Murrosiän viivästymiselle on monia erilaisia syitä. Lääkärin tehtävänä on selvittää, mistä myöhäinen puberteetti johtuu. Jos syynä on perinnöllinen taipumus, johon ei liity elimellistä sairautta, puhutaan konstitutionaalisesta viivästyneestä puberteetista.

Hankitusta viiveisestä puberteetistä puhutaan, kun myöhään alkaneen murrosiän syynä ovat sairaudet ja niiden hoitomuodot. Tavallisimpia syitä ovat aivokasvainten ja munasarjakasvainten leikkausten sekä syöpähoitojen jälkitilat. Myös jotkin krooniset sairaudet voivat viivästyttää murrosiän alkamista. Tämän takia kaikkien kroonisesti sairauden lasten murrosiän alkua ja etenemistä tulisi seurata tarkoin.

Hypotalamuksen ja aivolisäkkeen 
vajaatoiminnan seurauksena aivolisäkkeen munasarjoja stimuloivia hormoneja ei erity normaaliin tapaan. Nuorella tavallisin syy tähän on perinnöllinen säätelyjärjestelmän hidas kypsyminen. Kypsymistä voi hidastaa myös psyykkinen ja fyysinen stressi.

Joskus murrosiän myöhästyminen voi aiheutua myös rakenteellisesta poikkeavuudesta. Näitä selvitellään huolellisella gynekologisella tutkimuksella, joka sisältää ulkosynnytinten tarkastelun ja kaikututkimuksen vatsanpeitteiden päältä. Tarkentavana kuvantamismenetelmänä voidaan käyttää vatsan magneettitutkimusta. Joissakin tilanteissa tarvitaan myös nukutuksessa tehtyjä tähystystutkimuksia.

Rakenteellisia poikkeavuuksia on erilaisia. Potilaalla voi olla umpinainen immelkalvo tai hänen emättimessään on poikittainen väliseinä. Tällöin kuukautisvuoto ei pääse purkautumaan ulos normaalisti. Oireena on yleensä voimakkaat vatsakivut kuukautisvuodon pakkautuessa emättimeen tai kohtuun. Tilanne voidaan hoitaa kirurgisella avauksella. Näiden tyttöjen murrosiän muu kehitys on edennyt normaalisti.

Puuttuvien kuukautisten selvittelyssä voidaan joskus todeta koko emättimen puuttuvan. Tuolloin emättimen paikalla on vain pieni umpinainen emätinpoimu. Useimmiten näiltä tytöltä puuttuu myös kohtu tai se on alikehittynyt. Munasarjat ovat rakenteeltaan ja toiminnaltaan normaalit, joten murrosiän kehitys on kuukautisten alkamista lukuun ottamatta normaali.

Osalla tytöistä, joilta puuttuu emätin ja kohtu, puuttuu myös häpy- ja kainalokarvoitus. Tällöin kyseessä on harvinainen androgeeniresistenssioireyhtymä.

Munasarjojen vajaatoiminta

Munasarjojen vajaatoiminnan selvittely kuuluu aina erikoissairaanhoitoon. Vajaatoiminnassa munasarja ei pysty vastaamaan aivolisäkkeen hormonistimulaatioon ja estradiolitaso on matala. Tyypillisesti tällainen tilanne on Turnerin oireyhtymässä.

Munasarjojen vajaatoiminta voi johtua myös siitä, että follikkelit ovat tuhoutuneet ennenaikaisesti munasarjoihin kohdistuneiden toimenpiteiden tai lääkehoitojen vuoksi. Tällaista voivat aiheuttaa lapsuus- ja nuoruusiän syöpähoidot. Vajaatoiminta voi olla joko pysyvää tai ohimenevää.

Myös joihinkin autoimmuunitauteihin, kuten suomalaiseen tautiperintöön kuuluvaan APECED-tautiin, voi liittyä ennenaikainen munasarjojen toiminnan hiipuminen. Murrosikä on voinut aluksi edetä normaalisti, mutta follikkelien nopean häviämisen myötä munasarjan toiminta hiipuu ja murrosiän kehitys pysähtyy.

Miten viivästynyttä murrosikää hoidetaan?

Viivästynyttä murrosikää hoidetaan hormonihoidoilla. Hoidon aloittamista harkittaessa on muistettava, että normaalisti suurin osa murrosikään liittyvistä kehon muutoksista tapahtuu 2–4 vuoden aikana. Hormonihoidollakin pyritään siihen, että kehitys ja siihen kuluva aika olisivat mahdollisimman normaaleja. Siispä tyttö, jonka murrosikä on viivästynyt, ei voi käydä kaikkia murrosiän muutoksia läpi hetkessä.

Suomessa hoitona käytetään yleisimmin estrogeenigeeliä tai vaihtoehtoisesti estrogeenilaastaria. Estrogeeniannosta lisätään asteittain noin puolen vuoden välein. Hoito suunnitellaan ja toteutetaan aina yksilöllisesti iän ja hoitovasteen mukaan.

Hoidon aikana seurataan tytön pituuskasvua, luuston kypsymistä, rintojen kehitystä, estrogeenivaikutuksen merkkejä ulkosynnyttimiin ja kohdun kasvua vatsan päältä tehtävän kaikututkimuksen avulla.

Hoitoon liitetään syklinen keltarauhashormoni, progestiini, kun estrogeenihoitoa on käytetty noin kahden kolmen vuoden ajan tai kun tytölle ilmaantuu estrogeenihoidon aikana verisiä vuotoja tai kohdun limakalvon todetaan kaikututkimuksessa paksuuntuneen.

Perustuu Lääkärilehdessä 26–34/15 julkaistuun tiedeartikkeliin Tytön viivästynyt puberteetti.

Lue myös:
Murrosikäinen potilas vaatii lääkäriltä aitoutta
Kassitarkastuksia ja lusikkatestejä kouluterveydenhuollossa
Lapsen järkevä seksuaalivalistus

Kirjoittanut:
Elina Vuori-Holopainen
LT, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
HUS, Naistenklinikka ja 
Helsingin yliopisto
Tiina Laine
dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri
HUS, Lastenklinikka ja 
Helsingin yliopisto

Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi