Lisäävätkö temppuvideot lasten ja nuorten tapaturmia?

Lisäävätkö temppuvideot lasten ja nuorten tapaturmia? Kuva 1 / 1

Suomessa kuolee joka vuosi noin kaksikymmentä alle 15-vuotiasta lasta tapaturmaisesti ja sairaalan vuodeosastohoitoon joutuu tapatur­mien vuoksi noin 6 000 (1). Kaikista lasten tapaturmavammoista neljännes on murtumia. Murtumien kokonaisilmaantuvuus lapsilla ei kenties ole lisääntymässä (2,3), mutta vammat ovat muuttuneet: esimerkiksi vakavat kyynärvarren ja olkaluun murtumat ovat lisääntyneet huomattavasti 2000-luvun alusta, samoin eräät kasvuikäisten vakavat polvivammat (4,5,6,7).

Lasten vaikeiden tapaturmien lisääntymiseen lienee monia syitä, kuten rajujen harrastusten, junioriurheilun sekä lasten ylipainon lisääntyminen (8). Aivan viime aikoina olemme havainneet, että melko usein lasten ja nuorten vammoihin liittyy tavalla tai toisella sosiaalisen median käyttö: nuoret videoivat omia ja kaveriensa tekemisiä toimintakameroilla ja kännyköillä ja lataavat videonsa verkkoon. Lastenkirurgian yksiköihin on tullut tapaturmapotilaita mukanaan video siitä, miten tapaturma tapahtui. Videoiduista tapaturmista on myös jälkikäteen tehty taitavasti editoituja lyhytelokuvia, ehkä vilpittömin mielin viihteeksi tai muistoksi tarkoitettuja.

Toimintavideoita voitaneen verrata suomalaisen pelitutkimuksen tuntemiin ns. ”Let’s play” -videoihin, joissa lapset ja nuoret nauhoittavat tietokoneen kuvaruutunäkymää oman pelaamisensa aikana tarkoituksenaan julkaista onnistumisiaan kavereille (9). Temppujen videoimisen suosiota voi selittää se, että arvostus kaveri­piirissä kasvaa sitä suuremmaksi, mitä hur­jempia temppuja videoilla esitetään. Ihailun ja arvostuksen havittelu voi johtaa ylilyönteihin ja entistä kovempaan yrittämiseen, entistä lukuisampiin toistoihin ja entistä suurempaan riskinottoon esimerkiksi trampoliinilla, skeitti­radalla tai laskettelurinteessä. Verkossa nähdyt videot onnistuneista tempuista voivat yllyttää yrittämään samaa, vaikka omat taidot olisivat riittämättömät. Tosin suuria latauskertoja keräävät myös videot, joissa temppuilija loukkaantuu. Juuri nuorten on ajateltu olevan erityisen alt­tiita kaikelle vertaistensa lataamalle inter­netin sisällölle (10).

Lasten tapaturmien ja murtumien ehkäi­seminen on tärkeä haaste, jonka vuoksi epidemiologinen tapaturmatutkimus on välttämätöntä (11). Tutkimusnäyttö vaikuttaa aikanaan arkielämän käytäntöihin. Esimerkiksi koti­trampoliinien yleistyminen on synnyttänyt vilkasta tutkimusta trampoliinivammoista viime vuosina, ja tutkimusten päätelmät suojaverkon tarpeellisuudesta ja yhden hyppijän säännöstä ovat nykyään väestön tiedossa ja vähittäismyy­jien turvallisuusohjeissa (12). Näyttö kuitenkin seuraa ajan ilmiöitä vääjäämättä viiveellä. Sen vuoksi emme pysty toistaiseksi esittämään havaintoamme tukevaa laajaa tutkimusnäyttöä temppuvideoiden vaikutuksesta vammojen syntyyn. Tiede selvittää tulevaisuudessa senkin asian.

Videoimisen tarve voi liittyä lasten terveeseen haluun tulla nähdyksi ja huomioiduksi kaveripiirissään. Trampoliini- ja skeittikauden kynnyksellä kehotamme kuitenkin varoittamaan lapsia ja nuoria liian huimapäisten temppujen yrittämisestä edes silloin – tai juuri silloin – kun kaverin ”kamera käy”.

Kirjoittajat:
Juha-Jaakko Sinikumpu
LT, lastenkirurgian erikoislääkäri, lastenortopedian ja -traumatologian erityispätevyys

Willy Serlo
professori, lastenkirurgian ylilääkäri
OYS, Lasten ja naisten tulosalue
PEDEGO tutkimusryhmä, MRC Oulu

Kirjallisuutta
1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lasten ja nuorten tapaturmat. https://www.thl.fi/fi/web/tapaturmat/tietoa-tapaturmista/tilastot/tilastokatsaukset/lasten-ja-nuorten-tapaturmat.
2. Mayranpaa MK, Makitie O, Kallio PE. Decreasing incidence and changing pattern of childhood fractures: A population-based study. J Bone Miner Res 2010;25:2476–83.
3. Kosuge D, Barry M. Changing trends in the management of children’s fractures. Bone & Joint J 2015;97:4428.
4. Sinikumpu JJ, Lautamo A, Pokka T, Serlo W. The increasing incidence of paediatric diaphyseal both-bone forearm fractures and their internal fixation during the last decade. Injury 2012;43:362–6.
5. Salonen A, Pajulo O, Lahdes-Vasama T, Välipakka J, Mattila V. Increased incidence of distal humeral fractures and surgical treatment in 0-to 18-year-old patients treated in Finland from 1987 to 2010. J Child Orthop 2013;7:559–64.
6. Helenius I, Lamberg TS, Kaariainen S, Impinen A, Pakarinen MP. Operative treatment of fractures in children is increasing. A population-based study from Finland. J Bone Joint Surg Am 2009;91:2612–6.
7. Weitz F. Lasten ja nuorten polven eturistisidevammojen ilmaantuvuuden muutos Suomessa 1997-2014. Suullinen tiedonanto. Suomen Ortopediyhdistyksen Lapin kurssi, Ruka, 6.4.2016.
8. Hedstrom EM, Svensson O, Bergstrom U, Michno P. Epidemiology of fractures in children and adolescents. Acta Orthop 2010;81:148–53.
9. Kerttula T. Peli, jota ei voi pelata – pelivideoiden kulttuuri. Pelitutkimuksen vuosikirja 2014:81–7.
10. Lau A, Gabarron E, Fernandez-Luque L, Armayones M. Social media in health-what are the safety concerns for health consumers? Health Information Management Journal 2012;41:30.
11. Sinikumpu JJ. Too many unanswered questions in children’s forearm shaft fractures: high-standard epidemiological and clinical research in pediatric trauma is warranted. Scand J Surg 2015;104:137–8.
12. Rattya J, Serlo W. Using a safety net and following the safety instructions could prevent half the paediatric trampoline injuries. Eur J Pediatr Surg 2008;18:261–5.

Kuva: Fotolia

Julkaistu Lääkärilehdessä 18/2016.

Lue myös:
Hätäkeskus voi paikantaa soittajan mobiilisovelluksen avulla
Osaatko kertoa hätäkeskukselle mökkisi koordinaatit?
Tapaturmat ovat yleisin alle 25-vuotiaiden kuolinsyy

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi