Parin vuoden takainen ampiaiskesä toi otsikoihin tappaja-ampiaiset. Tulokaslaji saksanampiaisen lisänimi on peräisin eteläiseltä pallonpuoliskolta, missä ampiaisyhdyskunnat voivat kasvaa hyvin suuriksi. Siellä pesää häiritsevä ihminen voi saada kimppuunsa hengenvaarallisen määrän pistiäisiä.
Meillä pesät jäävät lyhyen kesän takia vääjäämättä pienemmiksi, joten vastaavaa vaaraa ei ole. Kiitos viileän kevään, tulevana kesänä ampiaispesään törmäämisen todennäköisyys voi lisäksi olla suhteellisen pieni.
– Saksanampiaiset eivät ole poikkeuksellisen aggressiivisia. Suosittelen kuitenkin pitämään kunnioittavaa etäisyyttä ampiaisiin, varsinkin jos on allerginen niiden pistoille tai ei tiedä onko allerginen, sanoo ampiaistutkija, dosentti Jouni Sorvari Turun yliopistosta.
Ampiaiset voivat Sorvarin mukaan ärsyyntyä pesään hengittämisestä ja äkkinäisistä liikkeistä. Voimakkaat hajusteet ovat omiaan houkuttelemaan ampiaisia. Ne tulevat myös mielellään grillijuhlien kuokkavieraiksi liharuuan, oluen ja viinin toivossa.
Saksanampiainen on läheistä sukua tavalliselle ampiaiselle. Myrkkyjen koostumuksessa ei ole suurta eroa, joskin se voi lajin sisälläkin vaihdella maantieteellisesti jonkin verran.
– Meillä annettava ampiaissiedätys antaa käsittääkseni suhteellisen hyvin siedätystä myös saksanampiaisen myrkylle, sanoo ihotautien erikoislääkäri Kaija Lammintausta TYKS:sta.
– Ampiaissiedätyshoidon tulos vaihtelee tapauskohtaisesti.
tiina.lautala@laakarilehti.fi
Kuva: Panthermedia
Julkaistu www.laakarilehti.fi 30.5.2012.
