Lasten ja nuorten lihavuuden arviointi ja hoito

Lapsen ja nuoruusikäisen turvallinen lihavuuden hoito perustuu elämäntapamuutoksiin ja tapahtuu perhekeskeisesti. Kasvukäyrä on lapsen lihomista havainnollistava monipuolinen työväline.

Lasten ja nuorten lihavuuden arviointi ja hoito Kuva 1 / 1

Lasten ja nuorten lihavuus on lisääntynyt, vaikeutunut ja siihen voi liittyä jo lapsuusiässä ­alkavia merkittäviä kardiometabolisia muutoksia, kuten verenpaineen nousua ja aineenvaihdunnan häiriöitä. Lihavuus on tärkeä valtimotautimuutosten riskitekijä, ja nämä muutokset alkavat kehittyä jo lapsuusiässä. Toisaalta ­lihavuuden liitännäissairauksien kehittyminen aikuisiässä on estettävissä, jos painonhallinnassa onnistutaan lapsuus- ja nuoruusiässä. Täten ylipainon ja lihavuuden toteaminen, asian varhainen puheeksi ottaminen ja hoito on tärkeää ja perusteltua.

Kasvukäyrä on tärkeä lapsen kasvua, lihomista ja lihavuutta havainnollistava työväline, jota kannattaa tarkastella yhdessä perheen kanssa. Johdonmukaisesti etenevä tai lihomisen alussa jonkin verran kiihtyvä pituuskasvu viittaa tavalliseen saadun ja kulutetun energian epäsuhdasta johtuvaan lihavuuteen ja sulkee pois harvinaisemmat lihavuuden syyt (hypotyreoosi, ­hyperkortisolismi ja eräät harvinaiset oireyhtymät).

Hyvä perehtyminen lapsen lähisuvun lihavuuteen ja liitännäissairauksiin sekä koko perheen elinolojen, elämäntilanteen ja elämän­tapojen (ravitsemus-, liikunta-, ruutuaika- ja unitottumukset) kartoittaminen luovat perustaa hoidolle. Lapselta huomioidaan oireet, kuten päänsärky, väsymys, vatsavaivat, TULES-ongelmat, kuukautisten epäsäännöllisyys, kiusattuna oleminen ja syrjäytyminen. Lapsen tutkimisessa erityisesti huomioitavia asioita ovat mieliala, ryhti, kehon rakenne ja vyötärönympärys, murrosiän aste, verenpaine, striat, acanthosis nigricans, pojalla gynekomastia ja tytöllä liikakarvaisuus. Metabolisen tilanteen tarkistukseen kuuluu sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan sekä maksan tilanteen huomiointi. Lihavalla lapsella plasman TSH-pitoisuus on usein viitealueen yläpuolella, mutta tilanteessa jossa T4v on viitealueella, tyroksiinihoitoa ei tule yleensä aloittaa.

Hyvään motivaatioon kannustava hoito perustuu hoitosuunnitelmaan, jonka tekemiseen ja tavoitteiden asettamiseen lapsi tai nuori sekä perhe aktiivisesti osallistuu. Tuloksekas hoito sisältää sekä ravitsemus- että liikuntaohjauksen, on riittävän pitkäkestoista ja huomioi perheen asioita kokonaisvaltaisesti. Paikalliset hoitoprosessit ja alueelliset hoitoketjut auttavat moniportaisen ja moniammatillisen hoidon ­organisoinnissa mielekkäästi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kirjoittajat:

Marketta Dalla Valle
LL, lastentautien erikoislääkäri, tohtorikoulutettava
Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri, lasten- ja nuortentaudit ja Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, lastentaudit

Jarmo Jääskeläinen
LT, professori, lastentautien ja -endokrinologian erikoislääkäri
Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, lastentaudit ja KYS, lasten ja nuorten klinikka

Kuva: Fotolia

Lyhennelmä Lääkärilehdessä julkaistusta artikkelista. Alkuperäinen artikkeli taulukoineen, kuvioineen ja kirjallisuusviitteineen löytyy alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi