212 osumaa
Läheisyyden kokeminen ei koidu kaikkien osaksi tässä pahassa maailmassa, kirjoittaa Hannu Lauerma.
Sosiaalinen verkosto on kuin bioreaktori, jonka turbiinit jauhavat energiaa, kirjoittaa Jani Kaaro.
Oli jännittävää katsoa, kuinka potilaita sarjassa hoidettiin, kirjoittaa Janna Manninen.
Ketkä päättävät priorisoinnista, kysyy Eija Kalso.
Vanhuudesta on tehty pahe, kirjoittaa Eija Kalso.
Ei ole merkityksetöntä, millaisina ihmisen ikäkaudet valkokankailla näytetään, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Taustalla on vanha ajattelu oikeasta naiseudesta ja mieheydestä, kirjoittaa Taina Kinnunen.
Ennuste toipumisesta on sitä heikompi, mitä pidempään työstä poissaolo kestää, kirjoittaa Jan Schugk.
Entäpä, jos nuoret ensin ahdistuivat ja rupesivat lääkitsemään sitä sosiaalisella medialla, pohtii Jari Turunen.
Terveyden – tai ainakaan sairauden – ei pitäisi olla bisnes, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Lähes kaikki pitkäaikaissairaudet ovat parantumattomia, muistuttaa Eija Kalso.
Lihavuuden on arvioitu aiheuttavan terveydenhuollolle noin 3,5 miljardin euron menot, kirjoittaa Jan Schugk.
Potilas maallikkona ei voi tietää, milloin oire on hälyttävä, kirjoittaa Seija Vento.
Keinovalo on väistämätön paha yhteiskunnassa, jonka monet toiminnot vaativat valppautta kellon ympäri, kirjoittaa Topi Turunen.
Yleisimmin työhön yhdistetään mielen ja liikuntaelimistön sairaudet, kirjoittaa Kari-Pekka Martimo.
Somejunan kehitysvauhti jatkaa kiihtymistään ja jarrukapulaan tarttuminen on muuttunut lähes mahdottomaksi, kirjoittaa Saana Mäenpää.
Jos mahdollisuudet taiteen tekemiseen viedään pois, istutan mielelläni puita, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Biisonit ovat tunnettuja siitä, että hiekkamyrskyn iskiessä ne eivät pakene kuten monet muut eläimet, kirjoittaa Sally Leskinen.
Uudet organisaatiot, potilastietojärjestelmät tai rakennukset eivät paranna potilaita, kirjoittaa Eija Kalso.
Pätkäpaastosta on tullut suosittu tapa hallita painoa ja edistää terveyttä. Mutta onko pätkäpaastolla lääketieteellisessä mielessä terveyshyötyjä ja vaikutusta painonhallintaan?
Tämä on kolumni, jonka olen yrittänyt kirjoittaa jo viiden vuoden ajan, kirjoittaa Janna Manninen.
Kun tarkemmin ajattelen, te vanhuksethan olette loputon startup-pöhinän lähde, kirjoittaa Jani Kaaro.
En tarvitse enää paljon, yhä useammin haluan olla vaiti, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Ikivanhan häirinnän tai painostamisen keinon metodit ja ilmenemismuodot ovat moninaisia, kirjoittaa Hannu Lauerma.
Meillä on niin vähän lapsia ja nuoria, että viimeistään nyt heistä kannattaisi välittää enemmän, kirjoittaa Silja Kosola.
Rasismi saattaa olla kitkemättömissä, mutta sitä ei ole pakko sietää lähellään, kirjoittaa Terhi Heinäsmäki.
Viereisen vuoteen potilas ehti ajatella, että näinköhän kotiinlähtötarkastus tehdään vain verhon takaa, kirjoittaa Merja Reunanen.
Liian monien poikien täytyy yhä kasvaa mieheyteen kovuuden kautta, kirjoittaa Taina Kinnunen.
Mielenterveyden kädessä peukalo, tuo sormista tärkein, muistuttaa unen ja levon tärkeydestä, kirjoittaa Silja Kosola.
Veikkaan, että nykyään on ahdistavampaa kasvaa aikuiseksi, kirjoittaa Heidi Wikström.
