210 osumaa
Suomen kirjakieli luotiin pitkäaikaisella, uutteralla työllä, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Ihmisen sosiaalinen sukupuoli voi ja saa olla moninainen, kirjoittaa Jani Kaaro.
Aivotasolla sinnikkyys on tietyssä mielessä yksinkertaista, kirjoittaa Timo Teräsahjo.
Jos Donald Trumpin presidenttikausi olisi tv-draama, se olisi nerokkaasti käsikirjoitettu.
Harvempi enää kuoli suorilta jaloin, kirjoittaa Jani Kaaro.
Huippuasiantuntija tietää paljon lähes ei-mistään, kirjoittaa Miila Halonen.
Suhteeni metaboliaan ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, kirjoittaa Anu Wartiovaara.
Eduskunnassa oleva laki hoitajamitoituksesta betonoi virheen kotihoidon ja hoivakotien välillä.
Hannu Lauerma aikoo kirjoittaa psykiatriasta ja etiikasta.
Japaniin kuuluvalla Okinawalla esivanhemmat kurkkivat yhä nykyäänkin takapihalta.
Ystävä on poissa, vaikea ymmärtää, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Pienelle lapselle sidos löytyy vanhemman eläytyvästä katseesta ja kosketuksesta, kirjoittaa Timo Teräsahjo.
Johanna Vehkoon kolumni käsittelee misinformaatiota, jota leviää myös uudesta koronaviruksesta.
Voisitko uhrata ajatuksen kalalle, kysyy Jani Kaaro kolumnissa.
Ruohonjuuritasolla näkee asioita, joihin haluaisi vaikuttaa, mutta keinoja ei ole, kirjoittaa Heidi Wikström.
– Miksi puhumme ilmastonmuutoksen yhteydessä edelleen vain kuluttajavalinnoista, ihmettelee Jussi Valtonen.
Data on valtaa, ja valta on sillä joka datan omistaa, kirjoittaa Anu Wartiovaara.
Tarvitsemmeko tosiaan kaikkea sitä terveysaiheista sisältöä, jota meille on tarjolla, kirjoittaa Tiina Raevaara kolumnissaan.
Kaiken pitäisi olla paremmin ? mutta ei ole, kirjoittaa päätoimittaja Pekka Nykänen.
Rääkki vie ihmisenä olemisen perusteisiin, kirjoittaa kirjailija Tiina Raevaara koilumnissaan.
Toukokuussa kouluterveydenhoitajan vastaanotolla lapsista aistii kasvavan levottomuuden, kirjoittaa nuorisolääkäri Miila Halonen.
Tapojen muodostamiseen ei ole yleispätevää reseptiä, kirjoittaa Mikko Lehtovirta.
Vaikka valinnanvapauteen liittyvä pakkoyksityistäminen olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin, ei yksityisiä palveluja kannata uloskaan rajata, kirjoittaa Osmo Soininvaara kolumnissaan.
Ennen sote loi epävarmuutta. Nyt sitä on potenssiin kaksi.
Tahdoin säästää lastani sodanpelolta ja totaalisen luonnontuhon huolilta, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Jokainen puolue, joka on ollut hallituksessa viimeisen viidentoista vuoden aikana, on vanhustenhoidon tilanteeseen täsmälleen yhtä syyllinen tai syytön.
Järjestelmämme toimii niin, että ihmisen on itse osattava etsiä apua ja sitä saa usein vasta taistelun kautta, kirjoittaa Miila Halonen.
Tämä on tuhansien tyttöjen tarina maassa, jossa turisteille hymyillään niin kauan kuin siitä maksetaan.
Vieraat sanat etäännyttävät, ärsyttävät, huvittavat ja antavat harhaanjohtavan vaikutelman sivistyksestä, kirjoittaa Reetta Huttunen.
Suomalaisen onnen sielunmaisemassa kamarissa viipyilee suloinen lämpö ja perinne siirtyy sukupolvelta toiselle, kirjoittaa Hanna Nohynek.
