210 osumaa
Kipu ei ole mikään turha tunne, kirjoittaa Sohvi Mäntykoski.
Sankarini Leonardo, kiitos ajatuksista, kirjoittaa Johannes Enroth.
Turha ihmiskeskeisyys kannattaa unohtaa, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Jaettu kokemus tuo kummasti lohtua, kirjoittaa Ulla Järvi.
Ulkopuolisen näkökulma on aina rajoittunut, kirjoittaa Jussi Valtonen.
On tärkeää, että lääkärit puhuvat kokemuksistaan potilaana. Kokemus opettaa tehokkaimmin, miltä tuntuu, kirjoittaa Päivi Hietanen.
Hauskat persoonallisuuden kuvaukset eivät pohjaa tutkimustietoon, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen.
Kesäkandin majapaikka on kasarikaksio vesisängyllä, plyysisohvalla ja lastulevyvitriinillä, kirjoittaa Miila Halonen.
Mitokondriomoottori mykistää tehokkuudellaan, kirjoittaa Anu Wartiovaara.
Itseään ei voi sepittää turvaan, kirjoittaa Riikka Pulkkinen.
Kaltaiselleni köyhän perheen tytölle oli varsinainen Eurojackpot syntyä 1960-luvulla, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Ei lääkäriin pidä päästä silloin kun haluaa, vaan silloin kun sitä tarvitsee, pohtii Sohvi Mäntykoski.
Mikrobit sisältävät mahdollisuuden paljon parempaan ja uhkauksen paljon pahemmasta yhtä aikaa.
Ei pidä antaa maailman lähes kustannustehokkaimman terveydenhoitojärjestelmän perustan murentua, kirjoittaa Hanna Nohynek.
Erilaiset asiantuntijaryhmät ovat usein pettyneitä siihen, kuinka media käsittelee heidän tekemisiään, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Aito vuorovaikutus yleisön kanssa on bloggaajan menestyksen salaisuus, tuumaa Ulla Järvi.
Sylkikontakteja kannattaa vältellä, mutta sen ei pidä estää läheistä kanssakäymistä lapsen kanssa.
Ei voi olla järkevää, että terveitä ylihoidetaan ja sairaita alihoidetaan, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Vähäinen unimäärä on kuin liian lyhyt huuhteluohjelma, kirjoittaa Anu Wartiovaara.
Tiedämme jo etukäteen, ketkä ovat väärässä, kirjoittaa Jussi Valtonen.
Ennusteesta puhuminen vaatii tilannetajua ja empatiaa, kirjoittaa Päivi Hietanen.
Nykymaailmassa informaation arviointi, oikean tiedon erottaminen väärästä on haaste, kirjoittaa Liisa Keltikangas–Järvinen.
Tuuli vie minut paikkoihin, joihin ilman sitä en koskaan voisi mennä, kirjoittaa Johannes Enroth.
Empatian ja kuuntelemisen taito korostuu niiden potilaiden kohdalla, jotka tulevat vastaanotolle hakemaan apua vaivoihin, joiden taustalta ei löydykään helposti diagnosoitavaa syytä, kirjoittaa J. H. Meurman.
Kukaan ei muista, että sama keskustelu käytiin 15 tai 20 vuotta sitten, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen.
Stereotyyppinen kuvasto alleviivaa nuoren kuristavaa hämmennystä, oli sen aiheuttaja sitten hörökorvat tai valtavirrasta eroava seksuaalisuus, kirjoittaa Miila Halonen.
Ihminen ei voi tietää, miten reagoi äärimmäisissä tilanteissa, ennen kuin on joutunut niihin, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Yhteiskunta, jolla ei muka ole varaa arvostavaan ja yksilölliseen vanhustenhoitoon, on sekä epäonnistunut että valheellinen, kirjoittaa Johannes Enroth.
Suomessa vihataan nyt paljon. Mitä tämä viha oikein on? kysyy Sohvi Mäntykoski.
Tasa-arvonäkökulmaa olisi pidettävä esillä jatkuvasti ? vaikka ärsytyskynnys ylittyisi, kirjoittaa Ulla Järvi.
