210 osumaa
Kyky empatiaan on etu ja kommunikaatiotaidot lähes välttämättömiä, mutta hyvää lääkäriä ne eivät kenestäkään yksinomaan tee.
Olin pitkään kannustanut itseäni lääkäriin, mutta kiireen ja väsymyksen keskellä asian järjestäminen oli vain siirtynyt. Nyt olin saanut sen tehdyksi, mutta hyödyksi jäi kolesteroliarvon kuuleminen, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Hyvä käytös ei ole persoonallisuuden piirre vaan opittu malli, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen.
Pelkojen ympärille on rakennettu valtava bisnes, kun pelokkaille myydään luontaistuotteita, vakuutuksia, ohjusjärjestelmiä ja lisäravinteita. Piikkilanka on ollut kuluvan vuoden eurooppalainen hittituote.
Potilastieto on sotkuinen massa, satojen sivujen kokoelma ilman sisällysluetteloa. Nyt on aika keskittyä siihen, että hoitotilanteessa tarvittava tärkeä tieto löytyy nopeasti ja yhdestä paikasta, vaatii tietokirjailija Satu Salonen.
Terveyskeskuksessani oli huomattu, että käytän paljon sen palveluja. Sain omahoitajan, joka tarkoittaa, että voin tarvittaessa soittaa hoitajalle, joka on perehtynyt tautihistoriaani, kirjoittaa Satu Salonen.
Potilaan Lääkärilehti on sisällölliseltä ytimeltään kooste Lääkärilehden kaikille avoimesta sähköisestä aineistosta.
Olisiko ?ihan tavallisesta terveyskeskuslääkäristä? kiinnostavaa vaihtelua toimia esim. puoli päivää viikossa tiettyä harvinaissairautta sairastavien yleislääkärinä? kysyy Satu Salonen.
Rahan liikkeet ja kasaantuminen määräävät, miten asiat siellä tai täällä ovat. Sitä ei kastemato tajuaisi. Me tajuamme, ja juuri siksi on häpeä, että annamme asioiden vain olla niin kuin ne ovat, kirjoittaa Johannes Enroth.
Luulosairaus on diagnooseista vaikeimpia. Ken siitä käy, saa kaiken toivon heittää, kirjoittaa Satu Salonen.
Harhaileva mieli pysähtyy kohtaamisen ajaksi; miten pehmeältä tuntuu koiran turkki, miten lempeä on tummien silmien syvä katse, kirjoittaa nuorisolääkäri Miila Halonen.
Antiikin Kreikassa naisen tehtävistä tärkein oli synnyttää miehen sukuun laillisia perillisiä.
Valtakunnan säästötoimien kohteeksi on jälleen kerran joutunut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos mukaan lukien terveydenhuollon menetelmiä arvioiva FINOHTA, kirjoittaa professori Eija Kalso.
Huomaan arkailevani sairauksista kirjoittamista, ainakin silloin, jos kyseessä on jokin harvinainen tauti tai oireyhtymä, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on ei-kenenkään maa, musta aukko, jonne potilas voi pudota.
Kun vanhaa miestä puetaan sairaalassa, kuka päättää, onko hoivaamisen näyttäminen julkisesti sopivaa? pohtii Ulla Järvi kolumnissaan.
Mikko Lehtovirta pohtii miksi virtuaalisessa kommunikoinnissa niin usein vastavuoroisuus ja keskinäinen kunnioitus saavat jäädä ja tilalle astuvat pelin politiikka, ilkeys ja vahingoittamisen halu.
Lääkärillä oli paperinen käsipyyhe, johon hän yritti kuulakärkikynällä kirjoittaa tietoja, kertaa Satu Salonen sairaalakokemuksiaan.
Kun nuori lääkäri saapuu klinikalle kauheiden maanteiden röykyttämänä, keittäjä katkaisee kukonpojalta kaulan ja valmistaa sen padassa illalliseksi, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.
Priorisointi olisi perin yksinkertaista, jos tietäisimme kaikkien hoitojen ja lääkkeiden vaikuttavuuden ja jos laatupainotteisten elinvuosien määritelmä olisi kiistaton, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
En ole alkoholisti. Minua ei kelpuutettaisi edes suurkuluttajaksi, mutta...
Kirjoittaja Satu Salonen on hiljan perustetun Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja. Ultraharvinaiset eivät aio kilpailla jäsenistä ja resursseita jo perustettujen potilasyhdistysten kanssa, hän lupaa.
Personal trainer kelpaa, mindfulnes-coach todellakin kyllä, mutta työnohjaus – äh, se on heikoille ja mokanneille?
Kun julkinen terveydenhuolto opettelee kehumaan itseään, yksityiset terveyspalveluyritykset joutuvat kasvattamaan sietokykyään suhteessa epämukaviin kysymyksiin, kirjoittaa Tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja viestinnäntutkija Ulla Järvi.
Helpoin viinajarru olisi alkoholipolitiikka, mutta Suomessa painetaan pikemminkin kaasua, kirjoittaa Työterveyslaitoksen pääjohtajan tehtävästä juuri eläkkeelle jäänyt Harri Vainio.
Lääkärin tekemä virhe seuraa perässä kuin raskas laahus. Se ei seuraa vain virheen tekijää, lääkäriä, vaan myös sen kohdetta, potilasta. Ja se tekee asiasta tuskallisen kantaa, kirjoittaa nuorisolääkäri Miila Halonen.
"Kun kansanedustajat tuntevat olevansa päteviä tuosta vain kieltämään evoluution olemassaolon ja hallituspuolueet leikkaavat korkeakoulujen toiminnasta, alkaa vähitellen omakin uskoni tieteen elinmahdollisuuksiin horjua."
Keskiajalla parturi- kirurgin ammatti yhdisti ihmisen kokonaisvaltaisen hoidon ainutlaatuisella tavalla, kirjoittaa kirjailija ja kuvataiteilija Hannu Väisänen.
Tietotekniikkaan perustuva opetus on kuuman debatin aihe, kirjoittaa Liisa Keltikangas-Järvinen.
Monikulttuurisuus ei ole vaihtoehto, se on elinehto, kirjoittaa Johannes Enroth.
