Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmisteluryhmän ehdotus uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi lähtee vuodenvaihteen jälkeen laajalle lausuntokierrokselle.
– Tässä vaiheessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu hukkuu aivan liian monimutkaisiin hallintohimmeleihin, kommentoi Lääkärilehdelle ehdotusta Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija, LT Lauri Vuorenkoski.
Ehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysalueet muodostuvat pääosin maakuntien keskuskaupunkien pohjalle. Ne ovat sote-alueiden vastuukuntia, jotka järjestävät kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut alueensa asukkaille. Sote-alueeseen kuuluvat kunnat osallistuvat toiminnan hallintoon ja päätöksentekoon vastuukunnassa olevan edustajainkokouksen ja toimielimen kautta. Toimielin vastaa alueen operatiivisesta toiminnasta ja johtamisesta.
Pääsäännöstä poiketen sosiaali- ja terveysalueiden sisällä voi olla myös perustason alueita. Niillä on järjestämisvastuu osasta sosiaalihuoltoa sekä perusterveydenhuollosta ja eräissä tapauksissa myös joistakin erikoissairaanhoidon palveluista.
Mihin katosi kokonaisuus?
Ministeriön ehdotusta on pitkin matkaa kritisoitu muun muassa ristiriidoista perustuslain ja kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta.
Vuorenkosken mukaan perustuslailliset ongelmat eivät ole isoin ongelma, vaan ennemminkin järjestämisvastuun hämärtyminen.
– Välttämätöntä olisi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestämisvastuun integraatio. Se ei tässä esityksessä kuitenkaan toteudu, Vuorenkoski pahoittelee.
– Esitetty malli hajottaisi terveydenhuollon järjestämisvastuuta eri tasoille, kun sitä pitäisi päinvastoin yhtenäistää ja vahvistaa. Nykyaikainen terveydenhuoltojärjestelmä on niin monimutkainen kokonaisuus, että sen ohjaamiseen tarvitaan huomattavan vahvat hartiat ja sitä, että sitä ohjataan yhtenä kokonaisuutena, hän huomauttaa.
Perjantaina Ylen aamu-tv:ssä haastateltu Lauri Vuorenkoski totesi myös, että olennaista lääkäreiden näkökulmasta se, että Suomeen saataisiin rakennettua moderni pohjoismainen terveydenhuoltojärjestelmä, joka tuottaisi mahdollisimman paljon terveyshyötyä kansalaisille niillä resursseilla, jotka terveydenhuoltoon saadaan. Toinen tärkeä päämäärä on kansalaisten tasa-arvoisuus, joka ei nyt toteudu.
Ulla Järvi
toimittaja
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
