Kiitos, Muumimamman ja Joulupukin maa!

On hienoa elää maassa, jossa muistetaan niin tuntematonta sotilasta kuin tuntematonta potilasta, pohtii Petri Riikonen.

Näin Suomen satavuotisjuhlavuoden alun kunniaksi haluan tehdä tunnustuksen. Olen koko ikäni uskonut sanontaan, jonka mukaan Suomeen syntyminen on lottovoitto. Uskon edelleen. Tämä Golfvirran hellimä, Venäjän karhun kainalossa sinnittelevä ”Itä-Ruotsi” on vallan mainio paikka elellä.

On hienoa asua maassa, jossa haavoittuneista huolehditaan. Hyvinvointivaltion turvaverkko pelastaa, kun sairastuu vakavasti. Ilman Suomen upeata sosiaaliturvajärjestelmää esimerkiksi minulla ei olisi varaa lääkitä MS-tautiani, ei varsinkaan nyt, kun olen taudin takia enää vain osittain työkykyinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Juhlapuheissa ymmärrettävästi muistetaan tuntematonta sotilasta enemmän kuin tuntematonta potilasta, mutta arkielämässä molemmista koetetaan pitää huolta. Potilaana olen tästä onnellinen ja kiitollinen.

On hienoa asua maassa, jossa on ymmärretty koulutuksen tärkeys. Koulutuksen maksuttomuus peruskoulusta yliopistoon ja opintotuki antavat kaikille mahdollisuuden edistyä vanhempiensa varallisuudesta riippumatta. Tämän järjestelmän turvin minäkin pystyin ponnistamaan melko vähävaraisesta työläisperheestä akateemiseen loppututkintoon saakka. Tutkinnon pohjalta olen pystynyt rakentamaan tietämystä, joka pitää elämäni mielenkiintoisena ja joka on antanut mahdollisuuden työskennellä ammatissa, jossa viihdyn. Kiitos, Suomi!

Juhlapuheissa ymmärrettävästi muistetaan tuntematonta sotilasta enemmän kuin tuntematonta potilasta, mutta arkielämässä molemmista koetetaan pitää huolta.

On hienoa asua maassa, jossa on ymmärretty yhteiskuntarauhan tärkeys. Monipuoluejärjestelmä, se, että hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta, ja se, että uusien lakien on noudatettava vaikeasti muutettavia perustuslakeja, takaavat sen, ettei hallinnossa ylenpalttisesti hötkyillä. Pitkäjänteisyys on sisäänrakennettuna. Mikään yksittäinen poliitinen suunta ei hevin saa maata aivan sekaisin millään äkkitoimilla. Joudutaan tekemään kompromisseja ja ottamaan erilaiset ihmiset huomioon. Siksi Suomessa ei helposti ajauduttane niin kärjekkääseen vastakkainasetteluun, että syntyisi mitään aivan vallankumouksellista liikehdintää. Tästä kiitos järjestelmän suunnitelleille viisaille edeltäjillemme!

Toki on onni asua tässä maailmankolkassa myös luonnonrauhan puolesta. Rauhallisista oloistamme pitää nimittäin kiittää maamme luontoakin, jolla ei ole taipumusta pahoihin katastrofeihin. Ei ole tulivuoria eikä merkittäviä maanjäristyksiä. Valtamerten tsunamit ja trooppiset hirmumyrskyt eivät ulotu tänne saakka. Täällä kuivuudet, sateet ja lämpötilat ovat siedettäviä – ja säilynevät sellaisina jopa nyt käynnissä olevan ilmastonmuutoksen aikana. Täällä voimme päästä vähällä ja auttaa niitä, joilla käy huonompi onni.

On hienoa asua maassa, jossa pyritään ihmisten yhdenvertaisuuteen. Jatkuvaa työtä se vaatii, mutta Suomessa ainakin yritetään päästä siihen, ettei ihmisen arvo riippuisi esimerkiksi hänen sukupuolestaan, etnisestä taustastaan, uskonnostaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan. Ilahduttavan moni on myös sillä kannalla, ettei ihmisen arvo riipu siitä, onko hän syntynyt täällä vai muuttanut tänne. Ilahduttavan moni on myös sitä mieltä, että Suomen pitää jatkossakin pyrkiä voimiensa mukaan auttamaan huono-osaisia myös muualla maailmassa. Olen iloinen suomalaisesta rauhanturvaamistyöstä ja kehitysavusta!

Tiivistäen: on hienoa asua muumien ja Joulupukin maassa. Esimerkiksi yhdysvaltalaista huono-osaista eivät juuri lämmittäne Vapaudenpatsaan jalustan korulauseet kultaisen oven valaisemisesta maailman väsyneille ja köyhille. Sen sijaan kun suomalaisissa tarinoissa Muumimamma ruokkii jokaisen turvaansa tulijan vähäisintä olentoa myöten tai Joulupukki kantaa lahjansa niin köyhille kuin rikkaille, nämä satuhahmot symboloivat maata, jossa myös oikeasti noin tapahtuu.

Toivon, että sellaisena Suomi pysyykin. Sitä haluan tänä vuonna juhlia. Onnea seuraavalle vuosisadalle!

Petri Riikonen
Kirjoittaja on biologitaustainen tiedetoimittaja ja Tiede-lehden entinen pitkäaikainen toimitussihteeri. Hän on MS-taudin takia työkyvyttömyyseläkkeellä ja tekee pieniä määriä freelancetoimittajan töitä kotoaan käsin.

Lue myös:
Miksi kannatan eutanasian sallimista
Nolot oireet: MS-potilaan tunnustuksia
Onnekas MS-potilas