Potilaan ääni
Äkillisiä oikosulkuja ja muita luonnonlakeja
Olemme joidenkin ystävien kanssa keksineen uuden luonnonlain nimeltään p**n vetovoiman laki: ikävät asiat tuntuvat aina kerääntymään joko samaan ajanjaksoon tai samoille henkilöille. Minulla diagnosoitiin muutama viikko sitten toinen neurologinen sairaus, epilepsia.
Sandaalit ja villasukat – onko lämpötilalla oikeasti väliä?
Onko vaikkapa kuumasta Tansaniasta Suomen talveen palaaminen todella rasitus ihmisen elimistölle? Tällä kertaa matkustaessani suurin lämpötilaan liittyvä ongelma olivat kengät ? loppujen lopuksi päädyin sandaaleihin ja matkalla puettaviin villasukkiin.
Odotusapulaista odottaessa
On kaikin puolin järkevää ajallisesti ja taloudellisesti antaa hoitohenkilökunnan tehdä sitä työtä mihin heidät on palkattu, mutta yhtä tärkeää olisi antaa vastauksia meille odottajille. Olenkin miettinyt eikö olisi järkevää, jos esimerkiksi siviilipalvelusta suorittava lääkäriopiskelija tai työharjoitteleva sairaanhoito-oppilas toimisi ?odotusapulaisena??
Mysteeri
Tuntuu oudolta, että jos kuolema tapahtuu missään muualla kuin laitoksessa, se on aina poliisiasia. Ja vaikka kuolinsyy olisi ilmiselvä ja potilas nukkuisi pois sairaalassa, usein tehdään siltikin ruumiinavaus. Potilas tekee viimeisen palveluksen lääketieteelle ja ehkä sitä kautta muille potilaille ? kuoleman ei anneta jäädä mysteeriksi, vaikka se sitä kuitenkin aina on.
Suru vaatii osansa
Ei ole yhtä oikeaa tapaa surra. Yksi itkee, toinen kertoo minkälainen ihminen poisnukkunut oli, kolmas kivettyy ja mykistyy, neljäs alkaa touhuta tarpeellista ja tarpeetonta, viides harppoo väkisin surun yli ? vain huomatakseen myöhemmin, että suru odottaa, vaatii osansa.
