Syksyllä unen tarve voi kasvaa ja makea maistua tavallista paremmin.
Kaamosrasitukseksi kutsutaan syksyyn ja talveen liittyvää oireilua, joka ei täytä masennustilan kriteerejä.
Kaamosrasitusta esiintyy noin 20–30 prosentilla väestöstä. Varsinaista kaamosmasennusta sairastaa noin 1–2 prosenttia.
Kaamosmasennus toistuu samaan vuodenaikaan
Kaamosmasennuksessa masennusjaksot palaavat syksyisin ja talvisin. Oireet alkavat usein lokakuussa ja ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun. Kevättä kohti ne helpottavat.
Tavallista on lisääntynyt nukkuminen, joka ei kuitenkaan virkistä. Myös ruokahalu voi kasvaa ja paino nousta. Pelkkä väsymys tai makeanhimo ei silti riitä osoittamaan kaamosmasennusta.
Milloin kyse voi olla masennustilasta?
Masennustilan keskeisiä oireita ovat pitkään jatkuva alakulo sekä kiinnostuksen tai mielihyvän väheneminen. Aiemmin mieluisat asiat eivät enää tunnu samalta.
Masennustilassa oireita esiintyy suurimman osan päivästä vähintään kahden viikon ajan. Mukana voi olla esimerkiksi:
- keskittymisvaikeuksia ja vaikeutta tehdä päätöksiä
- voimattomuutta ja jatkuvaa väsymystä
- unihäiriöitä
- arvottomuuden tai kohtuuttoman syyllisyyden tunteita
Arviossa huomioidaan oireiden määrä, kesto ja vaikutus arjessa selviytymiseen. Yksittäinen oire tai muutama huono päivä ei tarkoita masennustilaa.
Kirkasvalohoito auttaa kaamosmasennukseen
Kaamosmasennuksen ensisijainen hoito on kirkasvalohoito. Sitä otetaan yleensä aamulla heräämisen jälkeen. Hoitoetäisyys tarkistetaan laitteen ohjeesta, ja silmät pidetään auki katsomatta suoraan lamppuun.
Jos sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, kirkasvalohoidosta pitää keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Verkkokalvon tai silmän linssin sairauksissa tarvitaan silmälääkärin arvio.
Kaamosoireita voi lievittää myös säännöllinen liikunta. Kaamosmasennuksen hoidossa voidaan tarvita kirkasvalohoidon lisäksi psykoterapiaa tai lääkitystä.
Milloin kannattaa hakea apua?
Jos alakulo jatkuu, syvenee tai vaikeuttaa työstä ja arjen tehtävistä selviytymistä, ota yhteyttä esimerkiksi terveysasemalle tai työterveyshuoltoon. Oireita ei tarvitse yrittää kestää kevääseen saakka.
Päivärutiineista, liikkumisesta ja läheisten tapaamisesta kannattaa pitää kiinni omien voimien mukaan. Ne tukevat toipumista, mutta masennuksesta ei toivuta pelkästään ryhdistäytymällä.
Jos oireisiin liittyy itsemurha-ajatuksia tai kuolemantoiveita, apua tarvitaan kiireellisesti.
