263 osumaa
Skitsofrenian uusiutumisjaksot vähenivät Vantaan Peijaksessa niin paljon, että WHO kiinnostui asiasta.
Siun soten ylilääkäri Jukka Heikkinen ja THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek ovat eri mieltä siitä, kenelle pneumokokkirokote kannattaa antaa.
Heinäkuussa voimaan tullut liikennepalvelulaki kiristi merimieslääkäreille asetettavia vaatimuksia.
Kolmoislääkityksen asema on edelleen avoin, kirjoittaa Heikki Ekroos.
Kollegan sanoin: kun joku putoaa kaivoon, empaatikko hyppää perään lohduttamaan, mutta sympaatikko tuo paikalle tikkaat, kirjoittaa Saku Pelttari.
Kannanotto vaatii riittäviä yleislääkäripalveluita uusiin sote-rakenteisiin.
Käypä hoito -työryhmä julkaisi uuden syömishäiriöpotilaan hoitoketjukuvauksen.
Kliinikkotutkijoita huolestuttaa, ymmärtävätkö maakuntien päättäjät tutkimuksen merkityksen.
Kosola toivoo, että nuorille saataisiin enemmän matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluita sinne, missä he jo nyt viettävät aikaansa.
Muuttuvasta potilas-lääkärisuhteesta keskustellaan aivan liian vähän.
Patologia tuntuu olevan erikoisala, josta on vallalla eniten virheellisiä mielikuvia, kirjoittaa Saku Pelttari.
Professori, kliinisen kemian erikoislääkäri Olli Kallioniemi toivoo, että nuorista tutkijoista useampi olisi lääkäri.
Hoitavan lääkärin vastuun painottaminen työkykyä koskevien ratkaisujen teossa kuulostaa ensi alkuun mielekkäältä, kirjoittaa Jari Turunen.
Lääkärin kannalta potilaan todellisen terveydentilan selvittäminen luotettavasti on usein sangen haasteellista.
Potilaskertomukseen voi jälkikäteen korjata vain sellaisen tiedon, joka on objektiivisesti arvioiden kirjaushetkellä virheellinen tai tarpeeton.
Toipumisen merkitys on viime aikoina laajentunut, kirjoittaa Jyrki Korkeila.
Kun lääketiede ei löydä selitystä potilaan oireelle, muuttuu se selittämättömäksi, kirjoittaa Aleksi Varinen.
Omaisen mukaan ottaminen kotiutuksen suunnitteluun vähensi kolmen kuukauden aikana uusia sairaalaan joutumisia neljänneksellä.
Maanantaina MOT-ohjelmassa esitetty virheellinen väite nostaa aina säännöllisesti päätään.
Vapaaehtoisesti, aidosta kiinnostuksesta ja auttamisen halusta motivoituneet potilaat kun ovat tosiaan voimavara terveydenhuollolle, kirjoittaa Satu Salonen.
Terveystiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Pystymmekö hyödyntämään sitä järkevästi vai hukummeko tietotulvaan?
Sairaan itsearvostusta murentaa ja paranemista vaikeuttaa hoidon ja hoitosuhteiden katkeileminen, kirjoittaa Päivi Hietanen.
Biopankkinäytteiden karttuminen on tutkimuksen ja samalla potilaiden etu. Tulevaisuudessa biopankit voivat nopeuttaa merkittävästi uusien hoitojen ja lääkkeiden kehittämistä.
Jaettu kokemus tuo kummasti lohtua, kirjoittaa Ulla Järvi.
Alkavaa umpilisäketulehdusta uskalletaan nykyään hoitaa myös antibiooteilla.
Dosentti Marjo Renko pohtii lääkäriyttään kliinikkona, tutkijana ja opettajana.
Yleislääketieteen erikoislääkäri ei ole aivan ongelmaton termi, kirjoittaa Aleksi Varinen.
Lapsena saaduilla syövän hoidoilla on pitkäaikaisvaikutuksia mm. sydämeen.
Liika medikalisointi tuskin auttaa yksinäistä, kirjoittaa Jussi Kauhanen.
Tara Sampallin mukaan Suomessa ei kuunnella potilaita hoidon kehittämisessä ja oireita hoidetaan yksiulotteisesti psyykkisinä.
