195 osumaa
Muuttuvasta potilas-lääkärisuhteesta keskustellaan aivan liian vähän.
Patologia tuntuu olevan erikoisala, josta on vallalla eniten virheellisiä mielikuvia, kirjoittaa Saku Pelttari.
Kommunikaatio on myös sanatonta viestintää, kirjoittaa Aleksi Varinen.
Lämmin katse ja pari ystävällistä sanaa edellyttävät jaksamista, mutta eivät vie enempää aikaa kuin esineellinen kohtelu, kirjoittaa Päivi Hietanen.
Kivusta tiedetään, ettei vieläkään tiedetä kovin paljon, kirjoittaa Sirpa Tahko.
Tutkimuksen tekijät korostavat, että keskustelussa on tärkeää osata tunnistaa potilaan toiveet ja kyky vastaanottaa vaikeita asioita.
Kun muistisairas haluaa ja kaipaa kotiin, mihin hän tuolloin kaipaakaan? kirjoittaa Sirpa Remahl.
Kansanterveydellekin voi koitua hyötyä, mutta toisaalta tiedetään, ettei pelkkä palaute mittaustuloksista saa ihmisiä mullistamaan elintapojaan.
Australialaisten lääkärien viljelemää ystävällistä, mutta häpeämätöntä suorasukaisuutta en ole koskaan nähnyt Suomessa.
Oleellista on, millaista vuorovaikutusta potilaalle on tarjolla, kirjoittaa Sirpa Tahko.
Pelkkä lääketieteellinen tieto ja kliininen osaaminen eivät riitä, vaan potilaita pitää kuunnella.
Kipukroonikolla ei ole kivuistaan vapaa-aikaa, kirjoittaa Sirpa Tahko.
Syövän hoidon ensilinjassa päätöksenteon tukivälineestä voisi olla isokin apu.
Digitalisaation vaikutuksista aivoihin tiedetään vielä varsin vähän, ja tieto on sisäisesti ristiriitaista.
Myötätuntoa voi levittää pienin keinoin: Kiinnitä huomio. Tunnustele. Tulkitse. Ota huomioon ihmisen arvomaailma.
Sairaan itsearvostusta murentaa ja paranemista vaikeuttaa hoidon ja hoitosuhteiden katkeileminen, kirjoittaa Päivi Hietanen.
Omatoiminen työn muokkaaminen vaalii työn imua ja suojaa työuupumukselta tuoreiden tutkimusten mukaan.
Nallesairaala antaa lääketieteen opiskelijoille valmiuksia leikki-ikäisten kohtaamiseen.
Hidastus, korostus ja avainsanojen painotus auttavat sisäkorvaistutteen saaneiden lasten puheenkehitystä.
On tärkeää, että lääkärit puhuvat kokemuksistaan potilaana. Kokemus opettaa tehokkaimmin, miltä tuntuu, kirjoittaa Päivi Hietanen.
Uhmaiät, lyhytkestoiset käytösoireet ja rajojen kokeilu kuuluvat lapsen kehitykseen, voimakas ja pitkäkestoinen väkivaltainen tai epäsosiaalinen käyttäytyminen eivät.
Lähihoitajia, osastonsihteereitä, kaupan kassoja. Opiskelijat saavat monenlaista kokemusta ennen kuin pääsevät lääkärin töihin.
Mielenterveyden edistämistä ei voi eriyttää koulun kokonaisarjesta, kirjoittaa Annarilla Ahtola.
Kun nuori ei tule terapiaan omasta aloitteestaan, hän saattaa kyseenalaistaa hoidon tarpeenkin.
Ihmettelin mielessäni miksei lääketieteen pääsykokeisiin ole sisällytetty minkäänlaisia psykologisia testejä tai haastattelua, kirjoittaa Saku Pelttari.
Aito vuorovaikutus yleisön kanssa on bloggaajan menestyksen salaisuus, tuumaa Ulla Järvi.
Tiedämme jo etukäteen, ketkä ovat väärässä, kirjoittaa Jussi Valtonen.
Värisokean elämä on saanut pohtimaan vammaisuutta yleensä yhteiskunnassamme, pohtii Hannu Ollikainen.
Kuka tahansa naapurin kissasta työpaikan antikristukseen saattaa tulla kutsutuksi narsistiksi, kirjoittaa Saku Pelttari.
Kestävyysliikuntaa nuoresta asti harrastanut, perusterve Eija Kaski ei olisi ikinä uskonut, että hän sairastuu äkillisesti harvinaiseen sydänsairauteen.